Plaah.

Jotenkin aika mitäänsanomaton olo. Menee ihan hyvin oikeastaan, mutta väsymys vaivaa jatkuvasti ja rytmihäiriöitä on tullut oudon paljon. Rytmärit ovat myös välillä aika voimakkaita ja/tai kivuliaita, mutta ei ne varmaan mitään vaarallisia ole. Inhottavaa silti. Väsymys on tuntunut jo monta viikkoa pohjattomalta. Ensin ajattelin sen johtuneen toimistomme ilmanvaihdon puutteesta, mutta nyt olen ollut paljon poissa sieltä työmatkojen ja asiakaskäyntien vuoksi. Silti väsyttää. Nukkuminen ei tähän väsymykseen tunnu auttavan. En tiedä mikä on. Hemoglobiini kävi mielessä, mutta en jaksaisi mennä verikokeisiin taas. Mietin, että voiko väsy johtua liian vähäisestä syömisestä. Lähes jokaisen aterian jälkeen on edelleenkin nälkä uudelleen jo tunnissa tai parissa. Silti en uskalla lisätä ruokamääriä, edelleenkään. Tää on ihan naurettavaa - edelleen! Olin niiiin iloinen, kun mieheni tuossa yksi ilta taas pitkästä aikaa teki mulle iltapalan. Siinä oli jälleen kaksi leipää. Kauhistelin totta kai niitä, mutta oli ihanaa syödä enemmän. Tarvitsisin tavallaan ulkopuolisen jokaiselle aterialle sanomaan, että ota lisää. Tai tekemään mun ruuat. Äh, mun on vaikka kuinka pitkään ollut tarkoitus pyytää, että mun mies tekisi lounaseväätkin mulle. Mutta kun en uskalla. Tai syömishäiriö ei uskalla, koska se olisi tappio sille. Eikun olenhan mä joskus ehdottanut, mutta se muistuttaminen on se, jota en tee. Miten mä saisin tähän muutosta, argh????

Tänään rikoin vähän rutiineja ja söin ainaisen eväs-Skyrin sijasta tällaisen rahkan junassa työmatkalle menossa:

Ihan ok, mutta liian makea hilloineen.

Teen toivotun postauksen arkituotteista vähän myöhemmin, nyt ei jotenkin jaksa keskittyä, ei sitten yhtään. Sori tällainen turhanpäiväinen ja melankolinen postaus. Onneksi on viikonloppu.