oh: "Niin sovittiinkos me, ettei punnita sua nyt, vaan vasta sitten hokossa?"
mä: "Ööö no ei kai se sovittu mitään varsinaisesti, mutta siis mähän en vaa'alle päivällä aamupalan ja lounaan jälkeen nouse!"
oh: "Niin onkos se hokokin niin myöhään sitten? Harmi, mutta lääkäri varmasti haluaa punnita sut."
mä: "?!?!?Jaha no okei mä en sitten syö mitään sinä päivänä ennen sitä, se on selvä!!!!"
Sitten kiisteltiin siitä, onko painoa ylipäänsä hyödyllistä ottaa muulloin kuin aamulla. Mun mielestä ei. OH yritti selittää, että kyllähän he sen tietävät, että syömiset vaikuttavat hetkellisesti painoon, ja että paino on pienempi aamulla kuin illalla. En ymmärrä, että jos he sen tietävät, niin mikä v*tun idea on ottaa paino sitten syömisten jälkeen?! Ja siis eniten ahdistaa se, että se painolukemahan kirjataan ylös! On jo tarpeeksi kamalaa, että joku sillä hetkellä näkee mun valtavan painon, mutta että se vielä kirjoitetaan ylös... Lääkäri on sitäpaitsi ollut edellisillä kerroilla niin v-mäinen, että hän varmaan sanoo hoitosuhteeni irti, koska olen jo niin painava. Ei ole mitään tsäänssiä, että söisin sinä päivänä mitään ennen polikäyntiä, no way. Paino tulee olemaan joka tapauksessa megalomaanisen iso. Inhoan painolukemaani muutenkin, niin mähän varmaan hyppäisin ensimmäisen auton alle, jos näkisin sen ruokailujen jälkeen! Enkä todellakaan aio syödä, ja sitten olla katsomatta painoa. En halua, että yhtään kukaan ikinä koskaan näkee painoani muulloin kuin aamulla. Aamuisinkin se tekee tiukkaa, koska vihaan painoani. Mä inhoan niitä s**tanan numeroita!
Huh, anteeksi tämä avautuminen. Vieläkin nousee verenpaineet aiheesta. On se munkin mielestä surullista, että tällaiset asiat vaikuttavat muhun edelleen näin hemmetin voimakkaasti. Kaipaan sitä tunnetta, kun vaakalukema oli niin pieni, että tuntui kuin melkein leijuisi hieman vaa'an yläpuolella. No okei, tuo on liioittelua, koska en ole ollut mikään BMI 10, mutta oli ihanaa välillä oikein hätkähtää pientä painoa. Ääää en tarvitse tätä sairautta enää, mutta se kietoo lonkeroitaan koko ajan uudelleen mun ympärille. Olen saanut jo pääni pinnan yläpuolella, mutta se vetää mua takaisin pohjalle. En aio missään nimessä antaa periksi, mutta tämä rimpuilu on välillä raskaampaa kuin kukaan terve voisi ikinä kuvitella.
 |
| kuva |
Mikä sun omahoitajan nimi on ? Entä lääkärin ?
VastaaPoistaEn viitsi heidän nimiään täällä julkaista :)
PoistaMulla oli itselläni aiemmin punnitukset aamuisin, ja jätin aina aamupalan syömättä. Sen jälkeen punnituksia onkin sitten ollut mihin aikaan sattuu. Ensimmäisillä kerroilla tuntui ihan hirveältä mennä iltapäivällä vaa'alle, kun tiesin olevani ainakin kilon painavampi, kuin aamulla. Olen ratkaissut asian niin, että katson oman painoni vain aamuisin ennen ruokailua, ja jos punnitus on myöhemmin päivällä, en halua nähdä vaa'an lukua. Tottahan se on, etteivät painot ole täysin vertailukelpoisia, mutta lääkärit osaavat ottaa sen huomioon. Minuakin hävetti ensin kauheasti, mutta kun ensimmäisen kerran jälkeen huomasin, ettei "valtavaa" painoani kauhisteltukaan, niin on tuntunut helpommalta mennä punnituksiin myös iltapäivällä. Suosittelen vaan rohkeasti syömään ja pyytämään, ettet näe itse vaa'an lukua ja huomaat, ettei mitään kauheaa tapahdukaan! :)
VastaaPoistaJoo ja kyllähän sen järjellä tietää, ettei hoitohenkilökunta kauhistele painoa kuin korkeintaan sillloin, jos se olisi romahtanut monta kiloa. Noinhan sen tietty voisi tehdä, että aamuisin katsoo ja muulloin ei. Täytyy koittaa vielä käyd' keskustelua itseni kanssa, josko rohkaistuisin syömään normaalisti ennen punnitusta :)
PoistaItse tiedän liiankin hyvin tuon tunteen. Omahoitajani onkin minua painostanut nyt kovasti vähentämään kotona puntarilla käyntiä. Tiedän ettei sille kapistukselle ole järkeä joka ikinen aamu astua, mutta joku maaginen taika siinä on miksi sinne pitää mennä. Itse koen myös nuo polin punnitukset kauhean vaikeina asioina, mutta se on helpottanut kummasti kun en itse näe sitä lukemaa. Ja oikeasti, se lukema EI määritele sua mitenkään ihmisenä!!!!!! se on vaan luku muiden lukujen joukossa joita koko maailma on täynnä. Itse jossain kohtaa ajttelin että kun paiono nousee hoitahenkilökunta nauraa mulle selän takana ja pitää mua idioottina, eihän näin lihavalla voi mitään syömishäiriötä olla. Mutta otin tämän ajatuksen puheeksi joskus punnituksen jälkeen ja helpotti paljon jo sekin kun asian sanoi ääneen omahoitajalle. Kehotan sua sanomaan mitä tunteita se paino ja punnitus sussa herättää, niin voitte keskustella asiasta. VAikka sen jollain tasolla tietää ettei ne naura siellä selän takana, niin oli hyvin helpottavaa kun sen vain sanoi oikeasti ääneen, vaikka kaiken sen sanominen hävetti mua hullun paljon..
VastaaPoistaÄh, sori sekava kommentti, mutta toivottavasti sait tästä jotain selvää :)
Paljon tsemppiä sulle!!!
Mä tein pitkään silleen, etten katsonut polilla lukemaa, enkä käynyt kotona ollenkaan vaa'alla. Painonnostovaiheessa lukeman kasvamisen seuraaminen olisi ollut liian ahdistavaa. Nyt olen pari kertaa painon katsonut polilla, koska täytyyhän se jossain vaiheessa kohdata kuitenkin. Kotona käyn vaa'alla ehkä kerran viikossa, mutta on sekin ahdistavaa. Kyllä se lukema melkeinpä aina kuitenkin vain pilaa päiväni. Vaikka järjellä tiedän, että sen lukeman ei tarttis merkata yhtikäs mitään, tunteet ottavat vallan heti.
PoistaVarmastikin painolukeman aiheuttamasta ahdistuksesta tullaan puhumaan polilla vielä monet kerrat. Ehkä sitä kautta jossain vaiheessa pääsen eroon tästä. Olet ihan oikessa tossa, että vaikka jonkun asian tietää, on se helpottavaa kuitenkin kuulla toisen sanomana.
Kiitos :))))
Punnituksissa seurataan painosi suuntaa ja kehitystä pitkällä aikavälillä, ja se näkyy kyllä, vaikka jonain päivinä mahassa olisin ruokaa punnituksen tapahtuessa. Vain sinä olet kiinnostunut yksittäisitä lukemista. On vähän kohtuutonta ajatella, että tämän takia sinulle pitäisi antaa vain aamuaikoja. Nyt tunnut sysäävän vastuuta omasta sairaasta käytöksestäsi hoitotahollesi.
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa, että yksittäinen painolukema on varmastikin vain minulle merkityksellinen. Tämänkin tiedän järjellä, mutta voih ne tunteet vyöryvät ylitse :S Punnitusasian takia ei ole mulle aamuaikoja varattu, mutta yleensä mun ajat nyt vaan ovat olleet aamuisin töiden vuoksi. Siksipä punnitukset ovat tähän mennessä olleet aamulla, joten nyt meni pasmat aivan sekaisin tästä.
PoistaOlet monesti maininnut että "et ole koskaan ollut mikään bmi 10". Eipä ole varmaan kovin moni muukaan elossa oleva ihminen... Voisitko rehellisesti kertoa mitä luokkaa bmi:si on sitten alimmillaan ollut?
VastaaPoistaSe on ihan totta joo. Mä käytän tota sanontaa enemmän semmosena liioittelutyylillä eli sama jos sanoisin painon nousseen sata kiloa ;) En mä kyl taida haluta kertoa, koska vaikka se aina kiinnostaakin, niin en halua vertailua. Vaikea alipaino, se riittäköön :)
PoistaKannattaa myös miettiä, miksi käyt polilla tai hoidossa ylipäätään. Siksikö, että todistat, ettet tervehdy vai siksi, että työskentelet terveyttä kohden, johon kuuluu myös painon normalisoituminen. Ja normalisoituminenhan ei tarkioita johonkin tiettyyn lukuun jumittumista ja siinä väkisin ylläpitoa. Koska niin kauan keho ja sitä kautta pää sekoilee, kun pidät väkisin sitä tietyissä lukemissa.
VastaaPoistaYmmärrän mitä tarkoitat tuolla, mutta onhan se selvä asia, että terveyttä kohti haluan mennä. Sh vaan on pääkopassa vielä niin tiukassa, että tulee esim. "en ole riittävän sairas ansaitakseni hoitoa"-ajatuksia. Senkin vuoksi pelkään punnituksia, vaikka rationaalisesti totta kai tiedän, ettei painon normalisoituminen johda automaattisesti hoitosuhteen päättämiseen. Ihan oikeassa olet tuossa, että väkisin tietyssä lukemassa pitäminen ei ole tervettä. Sen hyväksyminen vaan on vielä vähän vaiheissa.
Poista