Perusruokavalio-suunnitelma ja todellinen tilanne

Ateriasuunnitelmaksi sain ravitsemusterapeutilta näin alkuun perusruokavalion. Olin jo pystynyt toukokuun lopusta asti syömään säännöllisesti, joten Start-listan kautta ei tarvinnut syömisen harjoittelua aloittaa. Vaikkakin määrät siinä olisivat kyllä itselleni helpompia...

Perusruokavalioon tehdään ensi kerralla muutoksia sen mukaan, miten mulla on mennyt ja mihin mä pystyn. Odotan sitä tosi paljon, koska onhan tämä perusruokavalio nimensä mukaisesti hyvin perus. En oikein osaa soveltaa sitä.

Tässä kuitenkin suunnitelma ja jokaisen kohdan jälkeen nykyinen todellisuus.

(Lautasellinen = 3 dl)

Aamupala

lautasellinen puuroa tai muroja/1 dl mysliä/ 2 weetabixiä

1 viipale leipää+margariinia

1 viipale juustoa/2 viipaletta leikkelettä

kasviksia

lasi maitoa tai piimää/1 prk viiliä/1 prk jogurttia

hedelmä/lasi täysmehua tai mehukeittoa/3 luumua

kuva

Tämänhetkinen aamupala

puuropussi

1 ruislimppupala+margariinia+1-2 viip. ohuita leikkeleitä

pala omenaa

Välipala 1

välipalalistan mukaan (välipalalistasta voisin tehdä erillisen postauksen)

Tämänhetkinen välipala 1:

en tässä välissä ole ottanut välipalaa

Lounas

lämmin ruoka lautasmallin mukaan (lautasmallikuvia sain ja annosteluohjeet, niistä oma postauksensa vaikkapa)

annos salaattia+1 rkl salaatinkastiketta

lasi maitoa tai piimää/2 viipaletta juustoa

1 viipale leipää, keiton kanssa 2 viipaletta leipää

margariinia

Valokuva lautasmalli-monisteesta.

Tämänhetkinen lounas

2,5 dl kasviksia

1 dl soijaruhetta/broilerisuikaleita/katkarapuja

1 ruislimppupala/lehtileipä+margariinia

pala omenaa 

Välipala 2

välipalalistan mukaan

kuva

Tämänhetkinen välipala 2

mitä sattuu löytymään, esim. 1-2 voileipäkeksiä + omenaa+ juustoviipale

Päivällinen

samat ohjeet kuin lounaalla+jälkiruokaa annoskipollinen tai 1 kpl

Valokuva lautasmalli-monisteesta.

Tämänhetkinen päivällinen

3 dl kasvissosekeittoa

1 dl soijarouhetta/broilerinsuikaleita/katkarapuja (+ uutena lisäyksenä 0,5-1 dl raejuustoa)

2 lehtileipää+margariinia+2 oh. leikkelettä

jälkiruoka vaihtelee omenasta ja porkkanasta vanukkaaseen tai 20 grammaan suklaakarkkeja

Iltapala

2 viipaletta leipää tai sämpylä tai 1 rieska/karjalanpiirakka + 1 leipä

margariinia 

2 viipaletta juustoa/4 viipaletta leikkelettä

kasviksia

lasi maitoa tai piimää/1 prk viiliä/1 prk jogurttia

1 hedelmä/lasi täysmehua tai mehukeittoa/3 luumua

TAI kuten aamiainen

kuva

Tämänhetkinen iltapala

2 dl jogurttia/uutena uskalluksena n. 1 prk viilliä (ekaa kertaa 12 vuoteen!)

1 dl ruishiutale-mysli-sekoitusta

1 ruislimppupala+margariini+1-2 ohutta leikkelettä+ pala tomaattia

1 dl mustikoita + pala omenaa

Tämmöistä. Toivottavasti toteutuneet ruuat näyttävät kohtapuoliin jo enemmän noilta mallikuvilta. Kovin suurilta nuo mallit tuntuvat. Olen kuitenkin pystynyt lisäämään keiton määrää, myslin määrää ja raejuustoa välillä sekä pysynyt aamupuurossa jogurtin sijasta. En osaa sanoa, mitä oikein odotan isojen muutosten kohdalla eli miksi en voi niitä tehdä mukamas. Olen todella taitava "sit kun" ajattelija.

Otin lisää ja ajatuksenkulku sen jälkeen.

Iltapalalla otin eilen lisää jogurttia ja mysliä! Olen todella ylpeä itsestäni! Mulla oli sellainen pohjaton vatsa-fiilis, ja otin siksi lisää (alle puoli desiä, mutta silti). Olin jo aloittanut pienellä ahmimismeiningillä, joten päätin myös aikaistaa iltapalaa. Sekin oli minulle hieno saavutus! Tuntui, että olisin voinut syödä norsun. Yleensä kun tällainen olo jää aterian jälkeen, närpin täytteeksi pastilleja, porkkanaa tai omenaa. Tällä kertaa otin rehellisesti lisää iltapalaa! Tosin pakko mun on myöntää, että noita normaaleja täyteruokia ei edes ollut, joten siksikin jouduin tyytymään tuhdimpaan.

Hienoa! Ja entäs sen jälkeen? Entäs nyt? Ahdistaa, maha tuntuu valtavalta pallolta ja oksettaa. Ahdistaa, miksi söin niin pajon?! Ylihuomenna on punnitus omahoitajalla, ahdistaa, miksi otin lisää? Ja ihan muuten asiasta maton alle, mitä järkeä on ottaa paino päivällä? Onko kenellekään koskaan perusteltu sitä? Mä en näe siinä mitään järkeä, koska aamupainostahan sen todellisen tilanteen näkee. Aion kyllä kyseenalaistaa päiväpunnitukset hoitajalle. En ikinä uskalla ennen päiväkäyntejä syödä, koska pelkään punnitusta. 

kuva
:D

Lisäksi mun vatsa on hidastanut toimintaansa viime viikkojen ajan ihan todella paljon. Se lisää ahdistusta valtavasti. Olen tottunut siihen, että vatsa toimii (anteeksi nyt vain jos tulee too much information :D) monta kertaa päivässä. Tiedän, ettei 5-10 kertaa päivässä ole myöskään normaalia, mutta silti kyllä sen päivittäin pariin kertaan haluaisin toimivan. 

Tuntuu vastenmieliseltä. Sanoinko jo, että ahdistaa? Silti haluisin vain syödäsyödäsyödä ja myös syödä. Miksi on niin vaikeaa lisätä pääaterioille ruokaa? Miksi sen sijaan närpin kaikkea aivan turhaa, sorrun ahmimaan tai ottamaan herkkuja? Tai miksi tällä millään olisi oikeasti mitään v*tun väliä? Enkö voisi vain syödä mitä mieli tekee? Enkö nyt vain voisi alkaa syömään normaalisti?

Tärkeimmäksi kysymykseksi nousi aamulla tämä: Miksi on niin hiton vaikea päästää irti alipainon tuomasta turvallisuudesta? 


Ps. Tulipas oikein hienosti melkein kaikki tunneskaalat tähän mukaan :D

Vaihtoehtoja lämpimälle ruualle

Tässä ravitsemusterapeutilta saatu lista normi lämpimän ruuan korvaavista aterioista. Käsitykseni normaalista on hyvin vääristynyt, mutta yleensä silti jollain tasolla tiedän, mikä olisi normaalia ja tervettä. Näistä vaihtoehdoista muutamakin on sellaisia, etten voisi kuvitella syöväni kerralla noin paljon. Laitoin perään ajatuksiani vaihtoehdoista.

Maitotuote = lasi maitoa tai purkki jogurttia, viiliä tai rahkaa

1 maitotuote 

2 ruisleipää ja 1 sämpylä + margariini

8 siivua leikkelettä tai 4 siivua juustoa

Hyvin suurelta määrältä vaikuttaa, mutta ihan toteutettavissa tämä olisi.

2 karjalanpiirakkaa + margariini

2 siivua juustoa tai 4 siivua leikkelettä

1 maitotuote

0,5 dl mysliä

hedelmä

Tämänkin voisin toteuttaa.

kuva

3 dl muroja tai 1 dl mysliä

1 maitotuote

sämpylä tai 2 leipää + margariini

4 siivua leikkelettä tai 2 siivua juustoa

Toteutettavissa.

Salaatti, jossa prk tonnikalaa tai 1 dl fetaa tai 1,5 dl katkarapuja tai broilerisuikaleita

1 rkl öljypohjaista salaatinkastiketta tai 2 rkl kermaviilikastiketta

pala patonkia

1 lasi maitoa tai täysmehua

hedelmä

Muuten ok, mutta salaatinkastiketta en voisi ottaa ainakaan tällä hetkellä. Patonki tuottaisi myös ongelmia.Toisin sanoen aika perus: hui rasvaa ja hui vaaleaa leipää, muuten ok. Salaatteja olen kahvilassa pystynyt lähiaikoinakin syömään.

kuva

3 dl kaurapuuroa

2 rkl hilloa tai 1 dl mehukeittoa tai hedelmä

1 maitotuote

1 sämpylä ja 1 viipale leipää tai 3 viipaletta leipää+margariini

kananmuna tai 6 siivua leikkelettä tai 3 siivua juustoa

Puuroa suuri määrä, mutta se vielä menisi. Siihen päälle kolme viipaletta leipää?! Melkoinen hiilariähky, sanoisin :D Ei vaan, tuntuu todella suurelta määrältä täyttäviä tuotteita.

12 pinaattilettua

2 rkl hilloa

lasi maitoa tai piimää

Anteeksi nyt, mutta kuka syö 12 pinaattilettua? Kaksitoista? Oikeasti, onko se normaali määrä? 

kuva

Valmis täytetty patonki 

lasi täysmehua, maitoa, cappucinoa tai kaakaota tai 1 prk jogurttia tai viiliä

hedelmä

Patonki, huoh. Tämä on päänsisäisellä haastelistallani. Patongin syöminen olisi jo itsessään iso juttu, joten siihen päälle vielä joku jogurtti olisi aivan liikaa, huh! Jonkun Subwayn 15 cm patongin pystyisin varmaan melko helpostikin syömään, mutta esim. picnicin patongit ovat pelottavia!

Kolmiovoilepä (1 prkt/2 leipää)

lasi täysmehua, maitoa, cappucinoa tai kaakaota tai 1 prk jogurttia tai viiliä

hedelmä

Taas tämä vaalea leipä. No, voisin varmaan kolmioleipäsetin syödä. Olen maistanut muutaman kerran ja oikeastaan ihan hyviähän ne ovat. Vaaleudesta huolimatta.

Valmis täytetty sämpylä tai bagel

lasi täysmehua, maitoa, cappucinoa tai kaakaota tai 1 prk jogurttia tai viiliä

hedelmä

Lasketaankohan kahvilan täytetty ruisleipä tähän? Jos lasketaan, ei tämä tuottaisi ongelmia. Paitsi siinä vaiheessa kun pitäisi vielä joku maitolasillinen tai jogurtti höräyttää kurkkuun, ynh.

kuva

Ravintola- tai pakastepizzaa

Kivennäisvesi tai sokeriton limsa

Pizza löytyy myös haastelistaltani. Toivon todella vielä pystyväni sellaisen syömään. Tiedän, että pystyn! Someday.

Täytetty panini

Kivennäisvesi tai sokeriton limsa

Vaalean leivän kirous. Paninit näyttävät periaatteessa hyviltä, mutta kyllähän tuo aika haastava olisi. Haastavampi kuin patonki.

Juusto-/kana-/kala-/kasvishampurilaisateria tai 6 kpl kananuggettiateria

Paljastus: olen syönyt edellisen kerran hampurilaisen aikalailla tasan 10 vuotta sitten. Muistan edelleen mistä se ostettiin ja että sen jälkeen kärsin jäätävistä vatsakivuista monta tuntia. Vatsakipujen takia hampparilakko alkoi, ja jatkui luonnollisesti sh:n sanelemana. Jonkun ravintolan kasvispurilaisen haluan joskus vielä testata. Nuggetteja pystyn maistamaan, mutta kokonainen ateria - big no no.

kuva

3 dl vispipuuroa

1 maitotuote

karjalanpiirakka + margariini

2 siivua juustoa tai 4 viipaletta leikkelettä

Kuulostaa aika kivalta itseasiassa, vaikka 3 dl tuntuuki hirmu isolta määrältä. Tosin taas tuo maitotuote siihen kylkeen tuottaisi vaikeuksia.  

3 dl mannapuuroa tai riisipuuroa

2 rkl hilloa tai 1 dl mheukeittoa tai hedelmä

1 maitotuote

1 viipale leipää + margariini

1 viipale juustoa tai 2 siivua leikkelettä

Joulua odotellessa, riisipuuro on nam ;) Mutta sitäkin noin paljon? Ja leipäkin lisäksi? Puuh, hiki tulee jo ajatellessa tuon määrän tuhoamista. 

Valmis kuppikeitto

1 maitotuote

sämpylä tai 2 viipaletta leipää + margariini

2 viipaletta juustoa tai 4 siivua leikkelettä

Hmm, ei varmaan tarkoiteta Lämmin kuppi-keittoa :D Tämä kuitenkin tuntuisi yhdeltä helpoimmista.

Nuudelikeittopussi

1 viipale leipää + margariini

1 siivu juustoa tai 2 siivua leikkelettä

1 maitotuota

hedelmä 

Nuudelikeittopussi? En ehkä ihan tiedä mikä se sellainen on, mutta nuudelit ovat vaikeita. Ilman maitotuotetta lisänä tämä voisi olla ihan ok setti. 

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu itselleni näissä määrien lisäksi tuon maitotuotteen lisääminen. Maitolasillinen tuntuu ihan luonnolliselta siinä aterian kyljessä, mutta kun en juo maitoa tällä hetkellä. Juotavat kalorit pelottavat hurjasti. Uskon tästä listasta olevan hyötyä, tosin hieman sovellettuna ainakin tällä hetkellä. 

Herää, pahvi! Ja nyt nolottaa.

Sain kommentin, joka todella herätti minut todellisuuteen. Haluan parantua, joten myös kirjoitteluni on tarkoitus olla paranemismyönteistä. Toki en juurikaan päällystä sanojani sokerilla, vaan kirjoitan kuten asiat ovat. Tällä hetkellä paranemiseen tarvittavat teot tuntuvat vaikeilta tuoda arkeen, joten paljon negatiivissävytteisiäkin ja vaikeita lauseita olen kirjoittanut - ja tulen kirjoittamaan. Haluan kuitenkin myös kertoa niistä onnistumisista ja eteenpäin menemisestä. 

Sairaus kuitenkin kietoo kätensä ympärilleni tiukkaan halaukseen edelleen todella helposti. Edelliseen postaukseen laittamani valokuva oli täysin turha ja enemmän sairasta kuin tervettä ajattelua tukeva. Muutaman muunkin kuvan itsestäni olen laittanut, joiden joku saattaa ajatella olevan kyseenalaisia. Tämä viimeisin oli kuitenkin jokseenkin paljastavampi ja raadollisempi. Tiedän, että on vielä paljonpaljonpaljon minua pienempiä ja laihempia, mutta kuva oli jotenkin ahdistava ja provosoiva. En tajunnut sitä itse ennen kuin asiasta kommentoitiin. 

Katsoessani kuvaa uudelleen koin samanlaisen tunteen kuin kertoessani omahoitajalleni vaihtaneeni ruisleivän lehtileipään: häpeä. Mua alkoi hävettää se, että tajusin laittaneeni kuvan todennäköisesti yrittääkseni todistaa olevani alipainoinen. Vähän samaan tapaan kuin koen jonkinlaista tarvetta näyttää hoitohenkilökunnalle mahdollisimman alhaisen painon. "Katsokaa nyt, olen oikeasti sairas ja tarvitsen apua!". Mua hävettää myös se, että tiedän, millaisia ajatuksia vastaavanlaisten kuvien katsominen on itsessäni aiheuttanut. Epätervettä vertailua ja mahdollisesti ahdistusta. Totta kai myös esimerkiksi ruokakuvat aiheuttavat vertailua, mutta ihan eri tavalla kuin vartalokuvat.

Näiden asioiden myöntäminen nolottaa, mutta terveempää on totuuden kertominen kuin peittely. Eihän mun tarvitse todistella kenellekään. itse tiedän olevani täysin umpisolmussa ajatusteni kanssa, olipa painoni mikä hyvänsä tai kroppani minkälainen vain. Sen tietää myös hoitohenkilökunta - siksihän olen hoidossa. Aiempia kuviani en lähde poistamaan, mutta jatkossa mietin tarkemmin, minkälaisia kuvia laitan.

Nyt jatkan vielä hetken rentoutumisviikonloppuani kirjaa lukemalla. :)

Ps. Otsikko on muuten lausahdus eräästä erittäin vanhasta tietokonepelistä :D

Kaipaus lenkkipolulle ja jumppiin

Olen pohtinut liikuntaa paljon. Mua harmittaa, etten ole moneen kuukauteen päässyt jumppaan tai lenkille. Tavallaan olen ollut huojentunut siitä, että pakonomaisella treenaamiselle laitettiin stoppi. Olen nauttinut siitä, että aikaa on jäänyt lepäilyyn ja ystävien näkemiseen. Silti, kaipaan jumppaa ja siitä tulevia hyviä fiiliksiä. Vaikkakaan en enää pysty sanomaan, kuinka suuri osa hyvistä fiiliksistä oli ihan vain sitä kalorimäärän seuraamista. Näen jumppaunia, viimeksi viie yönä. Mua kuitenkin mietityttää se, miten mä tulen enää jaksamaan, kun kunto on rapistunut liikuntakiellon aikana.

Lempparitreenit ja ajatuksia niistä.

Power Step. Joidenkin ohjaajien PS oli turhan löysä, mutta voi että ne rankimmat tunnit oli aivan lemppareita! Hirveä hiki päälle ja kulutus katossa. Ihmettelin aina, miten kukaan saa tehoja irti, jos lauta on alatasossa. Koin olevani hyvä ja nautin eturivissä olemisesta.

Sisäpyöräily. Tykkään edelleen enemmän perusspinningistä kuin salillani olevista x-bikeista, mutta mukavaa oli noilla x-bikeillakin. Yksi parhaista liikuntakokemuksistani oli 2,5 h sisäpyöräilymaraton.

Boxfit. Tunti, jossa on erilaisia kamppailulajliikkeitä lyönneistä hyppypotkuihin. Aivan superihana tunti, mutta aina harmitti sen lyhyys - vain 45 minuuttia. Tässä sai aggret kyytiä ja yläselkä hyvää avausta.

Crossing. Crosstrainer-tunneista se rankin leveli oli hyvä, mutta siinäkin riippui niin ohjaajasta kuinka paljon sai tehoja itsestään irti.

Zumba. Pakko myöntää, että Zumbastakin tykkään :D Se ei ole niin rankkaa tietenkään, mutta hauskaa ketkutusta. Tykkäsin eniten fitness-tyyppisistä ja sitten härskimmistä pyllyn heilutuskoreoista.

Lenkkeily. Juoksun löysin oikeastaan vasta viime kevättalvena. Huomasin, kuinka paljon siinä kuluttaa, joten se oli aluksi suurin motivaattori. Kehittyessäni aloin seuraamaan nopeutta ja kestävyyttä. Pisin lenkkini taisi olla n. 18 km. Voi että, koin monta kertaa juostessa niin hyvän flown, että aloin melkein itkemään. Hyvä musa korvissa (kunnon tamppausmusaa tai kovempaa metallia) ja hyvin kulkeva askel. Kuinka kaipaankaan sitä!

Kaikki cardioliikunta on siis lähellä sydäntä. Mä olin aina se, joka ihmetteli, mitä tuo ohjaaja nyt höpisee "huhhuh, olipas se rankka" ja miksi muut puuskuttavat kuin viimeistä päivää. Sain onnistumisen kokemuksia liikunnasta, koska kuntoni oli hyvä ja hiffasin liikkeet nopeasti. Kaipaan sitä. Kaipaan sitä "ootko jo ollut aamun kaikissa jumpissa, hehe. Ai oikeesti, mä vaan vitsillä heitin! Miten sä voit jaksaa, oot kyllä ihmeellinen!"- ihmettelyjä. Näitä heittoja tuli joiltain muilta asiakkailta ja myös pari kertaa ohjaajilta. Mietin myös, että ovatkohan ohjaajat tai jotkut vakkariasiakkaaat ihmetelleet, kun mua ei ole näkynyt. Ihan varmasti ovat, koska itsekin kiinnitin huomiota, jos joku vakkarikasvo ei ollut hetkeen ollut tunneilla.

Olen ajatellut, että josko edes Zumbaan menisin joku päivä. Se on sen verran kevyttä kuitenkin. Katsotaan.

Anger (anti)management

Eilen sain pitkästä aikaa aivan järkyttävän hysteerisen raivokohtauksen. Mä olen yläasteikäisenä kärsinyt todella huonosta itsetunnosta, joka purkautui epäonnistumisen pelon aiheuttamana aggressivisuuteena. Kävin urheilusuggestopedillä ja psykoterapiassa tämän vuoksi. Epäonnistumisen pelko on jäänyt, vaikka itsetunto onkin kohentunut huomattavasti noista vuosista. Siedän jo todella paljon paremmin feilaamista, mutta silti niitä kohtauksia tulee välillä mitä pienimmistä asioista. Tässä muutama esimerkkitilanne ja reagointitapoja:

Kolautan kyynärpään seinään. Raivostun ja lyön seinää.
Lyön varpaan lipaston kulmaan. Raivostun ja potkaisen lipastoa takaisin (:D).
Tiputin koiran ruokakupin lattialle. Raivostun ja alan itkemään kirveleviä kyyneleitä.

http://www.veteranstoday.com/2009/05/19/caregiver-series-dementia-alzheimers-anger-and-aggression-1-in-a-series/

Fiksua, eikö? Tarpeellista, todellakin. Not.

Lähiaikoina olen em. tilanteissa pystynyt pitämään itseni rauhallisena. Olen kuitenkin huomannut jokaisen vastaavanlaisen tilanteen kohdalla, että hillitessäni itseni on tuntunut aivan kuin jokin möykky jäisi sisälleni. Eilen kamelin selkä katkesi. Huomasin padonneenin näitä tunteita vain sisälleni, enkä ollut käsitellyt niitä. Nyt kaikki räjähti. Paiskoin lehtiä, koiran leluja ja mitä nyt käteen sattui, huusin ja itkin, löin itseäni päähän. Olisi niin tehnyt mieli paiskoa astioita rikki. Kaikki tämä vain siksi, että tajusin unohtaneeni lähettää yhden sähköpostin. Voi morjens.Pahinta tilanteessa oli, että olin juuri alkamassa syömään. Lievästi sanottuna tuntui mahdottomalta alkaa syömään. Sain kuitenkin rauhoitettua itseni, koska järkeilin, että osasyynä raivarille saattoi olla matala verensokeri. Helppoa se ei ollut, mutta onnistuin ja sain syötyä. Jälkeenpäin ajateltuna hävettää aika paljon, varsinkin kun puolisoni oli näkemässä tämän episodin. Tosin on vaikea sanoa, olisinko vetänyt niin kovia pultteja yksinollessani. Yleensä nämä raivot liittyvät juuri siihen, että joku on ns. todistamassa epäonnistumiseni. Hohhoijaa, olisikohan aika kasvaa aikuiseksi?

PS.
Huh, painonnousu ei ollut pysyvää. Mikä helpotus oli tänään aamulla, kun astuin vaa'alle. Toissapäivästä paino tullut alaspäin niille tutummille lukemille 700 gramman verran. Edelleenkin tiedän, että painoa on nostettava, mutta kuten aiemmin sanoin, haluan sen tulevan oikeasti tavallisen ruuan määrää nostamalla.

Muutosten vaikeus

Sain tosiaan eilen jos jonkilaista paprua ravitsemusterapeutilta. Eilisessä postauksessa unohdin mainita yhden todella hyövdyllisen saamani listan! Sain nimittäin myös Vaihtoehtoja lämpimälle aterialle-listan. Siinä on vaihtoehtoja tilanteeseen, jossa pitää ottaa mukaan eväät tai on jossain ulkona syömässä. Voisin jossain vaiheessa kirjoitella sen tännekin. Todella hyödyllisen tuntuinen ainakin mun mielestä!

Olen alkanut huomaamaan, kuinka hiton vaikeaa muutosten tekeminen mulle onkaan. Siis kun puhutaan muutoksista isompaan ja ravinteikkaampaan, tietenkin. Muutokset huonosta huonompaan ja kevyempään onnistuvat kyllä turhankin helposti. Olen niin mukavasti asettautunut turvallisuuden häkkini pehmustettuun nurkkaan, että ulkopuolinen maailma tuntuu turhan kovalta ja kylmältä. Vaikkakin tiedän sillä olevan mulle paljon annettavaa. Aamullakin peiton alta noustessa ensimmäiset askeleet tuntuvat varpaissa kaikista kylmimmiltä.

Osasto on vilahtanut vaihtoehtoisista hoitomuodoista puhuttaessa, enkä voi kieltää se hyödyllisyyttä pohtineeni. En vain missään nimessä halua olla pois töistä! Olen jopa miettinyt, että jättäisin kevättalvelle suunnittelemani ulkomaan reissun väliin ja yrittäisin päästäkin osastolle. Käyttäisin siis loput kesälomapäiväni siihen jippii. En ole todellakaan fyysisesti niin huonossa jamassa tai niin alhaisessa painossa, että siksi tarvitsisin osastohoitoa. Psyykkisesti olen vain aivan solmussa. Toivon, ettei tälle ajatukselle tarvitse uhrata enempää aikaa, vaan että pystyn muutoksiin avohoidossa.