Reissuruokailuja :)

Reissu meni hyvin, vaikka pakko myöntää, että ruokailut olivat pääosin vielä vaikeampia kuin olin odottanut. Kauheasti en kuvia kehdannut ottaa, koska ruokailuissa oli mukana usein myös mieheni vanhemmat. Tässä vähän koostetta:

PÄIVÄ 1

Aamupala lentokoneessa
Meinasin jo vetää itkupotkut kun aikaa ei kentällä ollut paljon ja kahvilassa oli vain jotain meetwurstileipiä. Ostin R-kioskilta raejuustorahkan ja proteiinipatukan sekä proteiinijuoman. Mieheni menetti hermonsa, kun mulla taas kesti sata vuotta valitsemisessa ja jahkailin. Söin raejuustojutun ja myslipatukan lentokoneessa, juoman ja prodepatukan säästin myöhemmälle. Sitten kävikin niin, että koneessa tarjoiltiin sämpylä. Olin aivan unohtanut tämän ja mua harmitti, että olin jo syönyt. Maistoin kumminkin kalkkunasämpylää vähän, vaikka olinkin jo aamupalan syönyt. Eikä se onneksi ollut hyvää, joten ei harmittanut enää :P

Lounas kahvilassa
Pysähdyimme lounaalle matkalla bussilta hotellille. Menimme kahvilaan, jossa otin jättikatkarapusalaatin. Se oli niiiin hyvää, kunnes yök, inhoamaani maustetta oli tungettu aivan liikaa. Söin kuitenkin kaiken minkä pystyin maustetta pois ronkkimalla. Maistoin myös muiden tilaamista sämpylöistä palan.

Välipala kaupungilla
Proteiinijuoma ja omena olivat laukussani, joten nykäisin ne naamariini. Maistoin myös mieheni patonkia, joka ihana luomu-tonnikalapatonki!

Päivällinen ravintolassa
Vatsani oli todella kipeä, joten en pystynyt tilaamaan italialaisessa ravintolassa mitään kiinteää. Söin kasviskeiton, joka oli ihan hyvää, mutta myönsin itsekin sen jääneen liian kevyeksi. Nappasin ohessa myös leipää ja pöytään tuotuja oliiveja.

Jälkiruoka&iltapala hotellihuoneessa
Minun ehdotuksestani haettiin mulle frozen yogurttia. Ja siis: mulle eli mieheni ei ottanut, mutta silti mä otin :) Härpäkkeistä valitsin muromysliä ja mustikoita. Söin froyon puuron ja proteiinipatukan kanssa.

PÄIVÄ 2

Aamupala hotellissa
Olin pelännyt aamupalaa, koska arvelin sen olevan pelkkää höttöleipää ja hilloa. Niinpä mulla oli hätävarana omia puuropusseja, mutta en tarvinnut niitä aamiaisella! Aamupalalla ei ollut tummaa leipää eikä puuroa, mutta selvisin silti hienosti. Jokapäiväinen aamupalani koostui seuraavista asioista: purkki rasvatonta luonnonjogurttia hedelmillä ja ripauksella mysliä/muroja, kaksi palaa täysjyväleipää levitteen, leikkeleen ja juuston sekä kurkun kera, munakokkelia sekä vielä muutama kuivattu hedelmä. Maistoin joka kerta myös pienen palan mieheni leivoksia :)

Lounas kahvilassa
Tämä lounas aiheuttikin sitten päänvaivaa. Halusin wokkia, joten kun kerrankin tiesin mitä halusin, lähdimme sellaista paikkaa etsimään. No, wok-paikkaa ei löytynytkään, joten sanoin, että joku muu paikka sitten. Tämän mun mies käänsi sitten niin, että mä olin vaikea. Vaikka nimenomaan mähän osoitin rohkeutta kertomalla heti mitä haluan, ja sitten en edes alkanut mitään itkua vääntämään kun haluamaani ei löytynytkään. Päädyttiin pienen nahistelun jälkeen kahvilaan, jossa otin kanawrapin. Erehdyin katsomaan ravintosisällön vasta ostamisen jälkeen, joten syöminen oli hankalaa sen vuoksi. Hyvää oli anyways, mutta ahdisti. Myös valtavalta tuntunut aamupala pyöri koko ajan mielessäni.

Välipala kahvilassa
Tää oli huikein suoritus multa! Pienen kinastelun, ahdistuskyyneleiden kirvelyn, uhkailun ja tuskailun jälkeen tilasin pirtelön!!! Jäätelöjä olen jo pystynyt syömään, mutta juotavat kalorit ovat edelleen vaikeita. Oli aivan sairaan hyvä mokkapirtelö! Päässäni pyöri kuitenkin koko ajan sama ralli: "liiansuuriaamupalaliiantuhtilounasliiansuuriaamupalaliiantuhtilounas" ja siihen vielä pirtelö päälle, niin ei ollut taas helppoa olla minä :D

Päivällinen ravintolassa
Kiinalaisessa ravintolassa tilasimme yhteiset annokset. Neljästä vaihtoehdosta söin kahta: katkarapuja sekä SAMMAKONKOIPIA :D Lisäksi tietenkin vähän myös riisiä. Ainoa vaan, että kesäkuussa kinkkisafkan jälkeen sairastettu ruokamyrkytys vaikutti näköjään vieläkin. Alkoi makumaailma tökkiä aika nopeasti, joten taas tuntui jäävän hieman kevyeksi lopputulos. Anyways olin ylpeä, että maistelin uusia makuja taas kerran :)

Iltapala hotellissa
Puuropussi ja myslipatukka taisivat olla iltapalani, en nyt ihan tarkkaan muista. Kourallinen sipsejäkin tuli maistettua!

PÄIVÄ 3

Aamupala hotellissa
Sama kuin edellinen.

Välipala kaupungilla
Söin välipalan ennen lounasta, koska se sopi aikatauluihin paremmin. Söin kävellessä omenan ja myslipatukan. Myöhemmin maistoin vielä mieheni ostamaa suklaavohvelia ihan runsaan palan :)

Lounas ravintolassa
Lounaspaikan löytäminen aiheutti taas kitkaa, koska paikka johon mun mieheni halusi mennä, oli aivan täynnä sisältä, enkä mä olisi tarjennut istua ulkoterassilla. Ei ollut kyllä mun syy tämä :P Mutta ehkä miehellänikin oli verensokerit alhaalla tai jotain ;) Nyt löydettiin sitten wokkia tarjonnut ravintola. Pohdin ottaisinko ilman nuudelia tai riisiä annokseni, mutta onneksi mieheni piti järjen päässäni. Otin nuudeli-kana-wokin. Ja siis moro, kuinka iso annos se oli! Söin niin paljon kuin jaksoin, ja olin aivan ähky.

Päivällinen ravintolassa
Lounas painoi vatsassa edelleen, joten päädyin salaattiin. Ja ah miten hyvä salaatti se olikaan! Nizzan salaatti eli tonnikalaa, kananmunaa, papuja ja oliiveja. Namm! Jälkkäriksi otin pari karkkia maistiaiskojusta. 

Iltapala hotellissa
Puuropussi ja omena. Närpin myös mieheni sipsejä, as usual :D

PÄIVÄ 4

Aamupala hotellissa
Samaa kuin edelliset. Nyt vain ei ollut kunnollista täysjyväleipää, joten jouduin tyytymään hieman vaaleampaan siemenleipään. Ja: selvisin siitä hengissä!

Lounas ravintolassa
Tällä kertaa mahduimme sinne, jonne edellispäivänä yritimme mennä. Otin kanasalaatin, joka oli tosi iso! Kanaa oli paljon, mutta osa siitä oli niin ylikypsää, ettei sitä voinut syödä. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kengänpohjapihvistä :P

Lautanen on siis syvä, joten salde oli oikeasti hyvä.

Välipala kahvilassa
Vatsani oli aivan sekaisin, joten en uskaltanut syödä mitään tuhdimpaa, jotta ruoka pysyisi sisällä. Söin luonnonjogurttia hedelmillä. Oli hyväää :)

Päivällinen lentokentällä
Kanawrap oli paras vaihtoehto lentokentän tarjonnasta. Se ahdisti, koska siinä maistui majoneesi. Mieheni mielestä siinä ei majoneesia ollut, mutta en tiedä sanoiko hän sen vain jotta varmasti söisin wrapin loppuun. Jälkkäriksi mun teki mieli karkkia, joten syötiin pieni karkkipussi puoliksi :)

Iltapala lentokoneessa
Tarjoilussa oli hyvää leipää pahalla täytteellä tai pahaa leipää hyvällä täytteellä. Valitsin hyvän leivän ja sain osan hyvästä täytteestä mieheltäni. Lisäksi söin omenan ja myslipatukan. 

Ahdistuksia tuli ja vaikeaa oli, mutta söin viisi kertaa päivässä, maistelin uusia makuja ja söin herkkujakin. Vaikeuksien kautta voittoon siis :)

Seuraavaksi postailen hokosta ja sitten vihdoin se arkituotepostaus!

Rytmihäiriöitä ja reissumietteitä.

Eilinen oli melkoinen päivä. Aamu alkoi heikotuksella, rytmihäiriöillä, hengenahdistuksella ja ihan yleisellä pahoinvoinnilla. Päivällä myös pyörryin keittiön lattialle. En ole edelleenkään varsinaisesti huolissani tästä, mutta onhan tää ärsyttävää. Tänäänkin on ollut muljahteluja ja tykytyksiä rintakehässä. Täytyy todellakin kysyä ensi viikolla hokossa lääkäriltä, että olisko anonyymin ehdottamaa kaliumin vajausta vai mitä ihmettä. Mulla on myös tullut outo värimuutos kynsiin, olenkohan maininnut siitä täällä? Sellaiset tummanpunaiset raidat tuossa valkoisen kärjen alapuolella kynnen poikki. Googletuksen tuloksena diagnosoin itselleni jo vaikka mitä, mutta taidan jättää tämänkin lääkärille :D

Mä olen lähdössä ulkomaille muutamaksi päiväksi. Mukaan lähtee puolisoni sekä hänen vanhempansa. Lähden ekaa kertaa reissuun sillä tavalla, että puolisoni vanhemmat ovat mukana. Olemme mökillä yms. viettäneet aikaa yhdessä, mutta on aivan eri asia olla jossain ulkomailla yhdessä. Mua jännittää jälleen kerran, kuinka kaikki menee. Erityisiä jännityksen aiheita ovat:

Hotelliaamiainen. Mannermainen aamiainen hotellissa on parasta, mutta mitä jos se onkin ns. ranskalainen aamiainen eli höttöleipää, croissantteja ja hilloa? Tummaa leipää on varmasti turha toivoa, mutta kun nyt olisi edes vaikka puuroa ja munakokkelia niin olisin ihan tyytyväinen. 

kuva

Ravintolan etsimiset. On eri asia palloilla kahdestaan puolisoni kanssa etsien ravintolaa, joka sopii myös minulle kuin että siinä on kaksi muutakin mukana. Ounastelen haastavia hetkiä tämän suhteen.

Ravintoloiden ruokalistojen kieli. En osaa paikallista kieltä sanaakaan, muu seurue osaa. Isoissa rafloissa varmasti on menut englanniksi, mutta pienemmissä ei välttämättä ole. Olen edelleen varsin tarkka aterioiden sisällöistä, enkä siis esim. ottaisi annosta, jossa lukisi vain "kanaa". Haluan tietää, mikä lisuke on, onko kasviksia, minkälainen kastike, onko annoksessa ehkä jotain härpäkkeitä joista en tykkää tai joita en pysty syömään. Joudun pyytämään muita kääntämään mulle koko hemmetin menun :( 

kuva

Ruokailurytmi. Joululomalla puolisoni vanhempien kanssa syötiin aikalailla mun aikataulun mukaan, joten myös iltapala syötiin yhdessä. Nyt en millään usko, että menisimme illalliselle ravintolaan jo viiden-kuuden aikaan. Tulemme varmasti menemään paikalliseen tapaan illalliselle vasta klo 20 aikoihin. Silloin käy varmasti kuten jenkeissä eli että otan jotain minimaalista mukailtapalaa ennen illallista. En pysty syömään iltapalaa enää ravintolan jälkeen, mutta toisaalta en osaa mitään kunnollista ottaa sitä ennenkään. Eli vajaaksi jää mahdollisesti.

Tämmöisillä ajatuksilla reissuun lähdössä. Uskon, että oikein mukavaa tulee olemaan, mutta fakta on, että kyllä se sh tulee reissuun mukaan anyways. Täytyy vain yrittää pitää se mahdollisimman hiljaisena. Palaillaan, koitan postailla taas ensi viikolla!

Plaah.

Jotenkin aika mitäänsanomaton olo. Menee ihan hyvin oikeastaan, mutta väsymys vaivaa jatkuvasti ja rytmihäiriöitä on tullut oudon paljon. Rytmärit ovat myös välillä aika voimakkaita ja/tai kivuliaita, mutta ei ne varmaan mitään vaarallisia ole. Inhottavaa silti. Väsymys on tuntunut jo monta viikkoa pohjattomalta. Ensin ajattelin sen johtuneen toimistomme ilmanvaihdon puutteesta, mutta nyt olen ollut paljon poissa sieltä työmatkojen ja asiakaskäyntien vuoksi. Silti väsyttää. Nukkuminen ei tähän väsymykseen tunnu auttavan. En tiedä mikä on. Hemoglobiini kävi mielessä, mutta en jaksaisi mennä verikokeisiin taas. Mietin, että voiko väsy johtua liian vähäisestä syömisestä. Lähes jokaisen aterian jälkeen on edelleenkin nälkä uudelleen jo tunnissa tai parissa. Silti en uskalla lisätä ruokamääriä, edelleenkään. Tää on ihan naurettavaa - edelleen! Olin niiiin iloinen, kun mieheni tuossa yksi ilta taas pitkästä aikaa teki mulle iltapalan. Siinä oli jälleen kaksi leipää. Kauhistelin totta kai niitä, mutta oli ihanaa syödä enemmän. Tarvitsisin tavallaan ulkopuolisen jokaiselle aterialle sanomaan, että ota lisää. Tai tekemään mun ruuat. Äh, mun on vaikka kuinka pitkään ollut tarkoitus pyytää, että mun mies tekisi lounaseväätkin mulle. Mutta kun en uskalla. Tai syömishäiriö ei uskalla, koska se olisi tappio sille. Eikun olenhan mä joskus ehdottanut, mutta se muistuttaminen on se, jota en tee. Miten mä saisin tähän muutosta, argh????

Tänään rikoin vähän rutiineja ja söin ainaisen eväs-Skyrin sijasta tällaisen rahkan junassa työmatkalle menossa:

Ihan ok, mutta liian makea hilloineen.

Teen toivotun postauksen arkituotteista vähän myöhemmin, nyt ei jotenkin jaksa keskittyä, ei sitten yhtään. Sori tällainen turhanpäiväinen ja melankolinen postaus. Onneksi on viikonloppu. 

Kuulumiset viime päiviltä!

Jaahas se olis aika taas kerrata, että kuinkas viime päivät kaikkine käänteineen ovatkaan menneet. Postauksesta tulee varmaan pitkä, mutta tulkoon, haluan kertoa kaiken :P

Lähdettiin siis puolisoni vanhempien mökille torstaina. Kuten kerroin, se jännitti. Ruokailut sujuivat kuitenkin aika hyvin, ehkä jopa erittäin hyvin. Olin viikonlopun aikana rohkea, vaikka ahdistuksilta ei tietenkään vältytty. 

Menomatkalla

Söin autossa etukäteen evääksi ostamani Subwayn patongin. Olen ihan koukussa niihin nyt kun olen uskaltanut alkaa syödä niitä, nam! Onneksi olin varautunut syömään päivällisen autossa, koska liikenneonnettomuuden aiheuttama ruuhka viivästytti perille pääsyämme yli tunnilla. Olisin ollut aivan tärinöissäni ja heikotuksissani siinä vaiheessa, jos en olisi syönyt.

Mökillä

Olimme mökillä to-illasta lauantaihin puoleen päivään. Aamupalat ja iltapalat menivät aika rutiinilla. Olin käynyt itse ostamassa ruisleivät ja jogurtit, koska en jaksanut alkaa selittää mieheni porukoille, minkälaisia haluan. Jotain turvaruokaa oli oltava mukana kuitenkin. Leikkeleitä ja juustoja söin sen mukaan, mitä oli tarjolla. Ei ollut helppoa etenkään leikkeleen kanssa, joka ei ollut ohuen ohut. Otin niitä puolikkaina, mutta otin kuitenkin. Juusto puolestaan oli käyttämäni 6% sijaan 20%. Ihan hyvältähän se maistui ;)

Perjantaina tein itselleni lounaaksi ihan vain jonkinmoisen kanasalaatin jämäaineksista, koska söin eri aikaan kuin muut. Erityisen hienoa on, että otin myös salaattijuustoa tuonne mukaan! Oli oikeasti tosi hyvä salaatti. Leipää olisin voinut ottaa runsaammin, mutta muilta osin ihan jees suoritus.

Suurimman ahdistuksen mökillä aiheutti tulevan anopin ostama iso pussi Punnitse&Säästä-kaupan herkkuja. Kaikenlaisia jogurtti- ja suklaapäällysteisiä naposteltavia tuli syötä aivan liikaa. Niihin tulee hirveä himo, eikä niiden syömistä pysty lopettamaan, ja sitten niistä tulee tosi täysi olo ja sitä kautta morkkis. Mieheni kuitenkin yritti tsempata, että en lihoisi, vaikka olisin syönyt koko pussillisen yksin. Hyvä yritys, mutta ahdisti silti. Onneksi tuli myös puuhasteltua aika paljon pihalla, joten yritin antaa itselleni armoa kulutuksen vuoksi. Pelkäsin silti, että paino nousisi viikonlopun aikana paljon (ei se ollut noussut, huh).

Sitten megalomaanisen rohkea teko: kävin järvessä uimassa! Alasti :D Tai no uimassa ja uimassa, dippasin kyykkyyn, mutta kastauduin kuitenkin. Hävetti oma kroppa, vaikka näkemässä oli vain mieheni. Sekin on mulla paljon, koska mua hävettää mun keho jopa yksin ollessani. Mahan kasvava pömppis on se pahin, koska haaveilen edelleen kuoppamahasta. I know, tyhmää ja turhaa. 

Tokana päivänä lähdimme jo aika pian lounaan jälkeen ajelemaan kohti ystäväni juhlia. Lounaaksi mieheni isä valmisti kukkakaalikeittoa. Toivoin, että ruuaksi olisi ollut jotain kunnollisempaa, koska ounastelin loppupäivän menevän aika kevyesti, mutta eipä siinä, otinpahan keittoa runsaasti. Pelotti ottaa ilman desimittaa, koska en ole tähän mennessä tainnut ottaa keittoa kertaakaan ilman mittaa. Arvioin kauhan olleen n.desin vetoinen, joten kolme kauhallista lapoin lautaselle. Ja hyvää se oli!

Matkalla juhliin ja kotiin

Välipala automatkalla jäi aika olemattomaksi, koska mulla ei ollut yhtään nälkä jostain syystä, ja koska keksin paljon muitakin tekosyitä. Söin pienen palan mieheni flapjackista (sairaan hyviä, suosittelen!) ja suklaapatukasta. 

Juhlissa söin tosi rohkeasti mielestäni! Söin lautasellisen - taas ilman desimittaa - kasvishernekeittoa (mulle haastava ruoka, koska en hirveästi pidä hernarista edes kasvisversiona), palan patonkia ja palan jotain itsetehtyä tummaa leipää. Jälkkäriksi otin palan appelsiinipiirakkaa :) Eikä mua edes hävettänyt! Ihan oikeasti, ei hävettänyt! Olen aivan törkeän ylpeä itsestäni!

Lähdimme juhlista ajelemaan kotia kohti niin, että iltapala piti syödä autossa. Ostin uuden proteiinipatukan (juustokakun ja suklaan makuinen, omnomnom), omenan ja Skyrin. Lisäksi ryöväsin pari filipinosta mieheltäni :)

Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme lounaalla kahvilassa, jossa söin tutuksi tulleen kanawrapin. 

Joo sori taas kuvasta :DDDD

Iltapäivällä menimme jälleen juhliin. Siellä söin hieman myöhäiseksi välipalaksi fetasalaattia, pinaattipiirakkaa sekä vuoksenpiirakan. Vitsi kun mä rakastan kaikkia suolaisia piirakoita, mutta en uskalla tehdä niitä, koska pelkään syöväni sitä liikaa :/ 

Eilen

Eilen jouduin käymään todellista tahtojen taistoa itseni kanssa. Olin asiakaskäynneillä melko tiukalla aikataululla, joten syömisten suunnittelu tuntui vaikealta. Edellisenä iltana yritin pohtia, mikä olisi järkevintä, mutta en meinannut keksiä. Päivän aikana mielessä kävi todella suuri kiusaus jättää syömättä. Sain kuitenkin järjen käteen, ja söin sitten lounaan juna-aseman penkillä istuen :D Välipalan kanssa kuitenkin hieman feilasin:

No, mutta loppujen lopuksi epäonnistumisia ja lipsumisia oli huomattavasti vähemmän viime päivinä verrattuna uskaltamiseen ja onnistumisiin. Oli muutenkin tosi kiva kesäinen (vaikkakin mun mielestä jo turhan viileä) viikonloppu! Jee :)

Perhonen sai mut hymyilemään :)

Onnistumisia ja tulevia haasteita.

Eilen onnistuin sekä lounaalla että päivällisellä. Mulla on 99,9% päivistä eväät mukana töissä. Yleensä teen kotona ruokaa muutamaksi päiväksi tai sitten joskus ostan kaupasta salaatin aamulla. Eilen en ottanut eväitä, koska päätin mennä toisesta kaupungista eiliseksi tulleen työkaverin kanssa lounaalle. Mentiin kiinalaiseen/japanilaiseen ravintolaan, josta ammensin ekaa kertaa ikinä sushibuffetin antimia. En ole sushibuffassa aiemmin ollut, mutta aika toimiva setti se oli. Palat olivat tavallista pienempiä, joten pystyi maistelemaan useampaa makua. Ahdisti kyllä, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin ekaksi harkinnassa ollut normaali noutopöytä. Tämä oli paljon helpompi kuitenkin. Oli myös kiva yllättää duunikaveri ehdottamalla lounasta :)

Näyttääpäs ankealta isolla lautasella :D

Päivällisen valmistuksesta vastasi pitkästä aikaa puolisoni. Hän ruuan valmistuksen lisäksi myös annosteli minullekin. Se oli oikeastaan taas tosi vapauttavaa, vaikkakin tietenkin haastavaa. Mielestäni couscousia oli aivan liikaa, mutta onnekseni sen alla olikin lisää sieniä, niin ensisilmäys hämäsi hieman :D Oli sitä silti enemmän kuin ehkä olisin itse ottanut, mutta söin kaiken! Oli hyvää ruokaa ja kivaa, kun sai tulla töistä valmiiseen pöytään - luksusta! :)

Couscousia, lohta pestohunnulla, tsatsikia ja herkkusieniä.

Tänään lähdemme mieheni vanhempien mökille. Se jännittää, koska en ole nähnyt heitä joulukuun jälkeen. Mua jännittää, mitä he ajattelevat mun kasvaneesta ulkomuodosta ja että kommentoivatko he siitä jotain. Jopa ehkä toivoisin, että saisin edes jotain feedbackia, koska muuten jään murehtimaan, näytänkö heidän mielestään jo liian isolta. Todennäköisimmin he ovat vain iloisia edistymisestäni, mutta no, ymmärrätte varmasti tämänkin pohdinnan.

Toinen asia joka tietty jännittää, on ruokailut. He tietävät ruokailurytmini ja hieman yllättäen ainakin viimeksi kun nähtiin, söivät samassa rytmissä itsekin. Silti jännittää, kun ei tiedä, mitä tuotteita siellä on. Käymme mieheni kanssa menomatkalla ostamassa jogurttia ja ehkä leipää. Vaikka kuinka yritän ajatella, että käytän niitä mitä on tarjolla, pelkään, etten pystykään ottamaan niitä. On niin ristiriitaista (jälleen kerran), että aina kylään mennessäni sanon, etten halua tehdä mitään numeroa syömisistäni ja ettei mua tarvitse erityisesti ottaa huomioon. Siitä huolimatta sitten aina ahdistun, jos mä en löydäkään mitään itselleni sopivaa. Itse emäntänä paljon mieluummin metsästän vaikka erikoiskaupasta jonkun allergikon ruokia kuin että vieraani joutuisi itse huolehtimaan omista pöperöistään. Silti, omalla kohdalla on vaikea ajatella samoin. En halua olla vaivaksi, mutta kai siitä enemmän on vaivaa, jos mä pillahdan itkuun kun ei olekaan sellaista juustoa, jota pystyn ottamaan... Äh pitäisi taas vain mennä avoimin mielin. Yritän ainakin parhaani!

Ärrrmurrrr!

Eilen suutuin polilla. Lähdin sieltä kuin myrskyn merkki. Menin aivan tolaltani, enkä osannut reagoida muuten kuin suuttumalla. Edeltävä keskustelu omahoitajan kanssa meni jotakuinkin näin:

oh: "Niin sovittiinkos me, ettei punnita sua nyt, vaan vasta sitten hokossa?"
mä: "Ööö no ei kai se sovittu mitään varsinaisesti, mutta siis mähän en vaa'alle päivällä aamupalan ja lounaan jälkeen nouse!"
oh: "Niin onkos se hokokin niin myöhään sitten? Harmi, mutta lääkäri varmasti haluaa punnita sut."
mä: "?!?!?Jaha no okei mä en sitten syö mitään sinä päivänä ennen sitä, se on selvä!!!!"

Sitten kiisteltiin siitä, onko painoa ylipäänsä hyödyllistä ottaa muulloin kuin aamulla. Mun mielestä ei. OH yritti selittää, että kyllähän he sen tietävät, että syömiset vaikuttavat hetkellisesti painoon, ja että paino on pienempi aamulla kuin illalla. En ymmärrä, että jos he sen tietävät, niin mikä v*tun idea on ottaa paino sitten syömisten jälkeen?! Ja siis eniten ahdistaa se, että se painolukemahan kirjataan ylös! On jo tarpeeksi kamalaa, että joku sillä hetkellä näkee mun valtavan painon, mutta että se vielä kirjoitetaan ylös... Lääkäri on sitäpaitsi ollut edellisillä kerroilla niin v-mäinen, että hän varmaan sanoo hoitosuhteeni irti, koska olen jo niin painava. Ei ole mitään tsäänssiä, että söisin sinä päivänä mitään ennen polikäyntiä, no way. Paino tulee olemaan joka tapauksessa megalomaanisen iso. Inhoan painolukemaani muutenkin, niin mähän varmaan hyppäisin ensimmäisen auton alle, jos näkisin sen ruokailujen jälkeen! Enkä todellakaan aio syödä, ja sitten olla katsomatta painoa. En halua, että yhtään kukaan ikinä koskaan näkee painoani muulloin kuin aamulla. Aamuisinkin se tekee tiukkaa, koska vihaan painoani. Mä inhoan niitä s**tanan numeroita! 

Huh, anteeksi tämä avautuminen. Vieläkin nousee verenpaineet aiheesta. On se munkin mielestä surullista, että tällaiset asiat vaikuttavat muhun edelleen näin hemmetin voimakkaasti. Kaipaan sitä tunnetta, kun vaakalukema oli niin pieni, että tuntui kuin melkein leijuisi hieman vaa'an yläpuolella. No okei, tuo on liioittelua, koska en ole ollut mikään BMI 10, mutta oli ihanaa välillä oikein hätkähtää pientä painoa. Ääää en tarvitse tätä sairautta enää, mutta se kietoo lonkeroitaan koko ajan uudelleen mun ympärille. Olen saanut jo pääni pinnan yläpuolella, mutta se vetää mua takaisin pohjalle. En aio missään nimessä antaa periksi, mutta tämä rimpuilu on välillä raskaampaa kuin kukaan terve voisi ikinä kuvitella.

kuva

Sopimuksen noudattamista vaivoin ja uusi "harrastus".

Fyssarin kanssa sovittiin, että toistaiseksi saan urheilla vain kerran viikossa (keskiviikkoisin) joko työmatkapyöräilyn tai huonon sään sattuessa sisäpyöräilyn merkeissä. On ollut yllättävän vaikea noudattaa tätä, mutta toisaalta on ollut lohduttavaa antaa itselleen armoa ulkopuolisen kanssa tehdyn sopimuksen avulla. Melkein joka päivä olen joutunut käymään itseni kanssa sisäisen kamppailun. Kuin kutina, jota ei saa raapia. Eilen olin jo ihan lähdössä jumppaan, mutta mieheni muistutti sopimuksesta. Tarvitsin jälleen jonkun sanomaan mulle ei vielä uudelleen. Aamulla oli muutenkin tosi heikko olo, joten siinäkin mielessä jumppa olisi ollut typerä ratkaisu. Sairas mieleni yritti kovasti työntää salia kohti, mutta mieheni patistuksesta jäin kotiin. Jäin kotiin ja otin sipsejä aamupalan jälkeen :DD Terveys hymyily, sairaus huusi suoraa huutoa korvaani "LÄSKIIIIIII, EPÄONNISTUJA, LAISKIMUS!!!!!". Ylimääräinen syöminen kostautui niin, että en syönyt välipalaa. Perustelin itselleni, että söin sen jo noiden sipsien muodossa aamulla... Ihme kyllä ei nälkäkään yllättänyt. Söin kuitenkin aika ison lounaan sekä taas vähään aikaan kaksi leipää päivälliskeiton kanssa. Niin, tai siis, silloin sitä nälkää ei huomannut.Tänään aamulla tunsin once again kylppäriin hoiperrellessani ja siellä ihan vähän vaan pyörtyessäni sen, miten vajaat syömiset vaikuttavat viiveelläkin. 

Kurpitsaa ja tonnikalaa, riisiä, raejuustoa ja kurkkua.

Kanakeittoa raejuustolla (joka on pohjalla :D) + kaksi paahtoleipää.

Fiilikset ovat vaihdelleet aika rajusti, kuten nyt yleensäkin. Välillä tulee niitä maailmanlopun läskioloja, jolloin haluaa verhoutua jätesäkkiin. Välillä taas pystyy haastamaan itsensä pukeutumalla vaikkapa tiukkaan hameeseen. Välillä näkee itsensä ihan ookoona, välillä mammuttina, välillä jopa melkeinpä hoikkana. Tämä on paikoin tosi hämmentävää. Esimerkiksi jätin viikonloppuna mekon ostamatta, koska havahduin kylkiluideni näkymiseen, eikä se mielestäni näyttänyt kovin hyvältä:

Rajattuna vaikea hahmottaa, miten päin tää on otettu O_o Selkäpuoli siis vasemmalle päin. Oikealla ei ole pömppis vaan mekon kangas meni rypylle.

Olen löytänyt uuden, rauhoittavan harrastuksen. Kuulostan nyt aivan supernörtiltä, mutta olen aivan koukuttunut palapeleihin :D Meillä oli kotona hengannut jo pitkään yksi 300 palan palapeli. Yhtenä päivänä aikana kuluksi päätin aloittaa sitä, ja sehän olikin tosi kivaa. Seuraavaksi ostin 500 palaisen, jota tehtiin mieheni kanssa yhdessä. Yhteinen harrastus, haha ;) Eilen hain 1000 palaisen! Todella mukavaa viihdykettä, jossa joutuu miettimään sekä keskittymään, ja aika kuluu kuin siivillä. Olen myös parit läskiahdistukset onnistunut siirtämään palapeliin fokusoitumisen avulla. Suosittelen, jos vain kärsivällisyys riittää!