Huomisen pelkoa ja kertausta tästä päivästä

Huomenna on rate. En ole keksinyt, mistä haluaisin erityisesti hänen kanssaan keskustella. Tuntuu, että kaikessa on haasteita, mutta ne haasteet ovat sellaisia, että en vain uskalla tehdä toisin. Suurin ongelma tuntuu olevan paino. Mä en aio astua vaa'alle, päätin sen tänään. En aio. No way. Kun punnitukset on näin harvoin, kasvaa vaa'alle nousemisen kynnys koko ajan. Suurin syy on kuitenkin se, että mulla on naistenvaivat, joten olo on aivan turvonnut turska. Mieluummin menen vaikka ihan vain punnittavaksi ens viikolla, mutta nyt ei. Ei ei ei. En tiedä, mitä rate tästä ajattelee, mutta hän saa kyllä mut siihen puntarille kantaa väkisin, jos meinaa mut siihen saada.

Huominen on huomenna, tässä vähän tän päivän meininkejä. Olin taas työn puolesta reissussa hela dagen, joten aamupala ja päivällinen hoituivat junassa eväiden voimin. Aamupalan osalta feilasin hieman, enkä onnistunut ihan riittävää settiä ostamaan. Hyvältä maistuivat kuitenkin porkkanapiirakka ja jogurtti :)

Lounaaksi olin tehnyt kasvis-kanakastiketta ja tuorepastaa. Välipalaksi nappasin tarjolla olleita omenalohkoja ja kauralastun. Päivän mittaan tuli naposteltua myös kourallinen banaanilastuja (miten voin syödä lastuja, mutta tuoreena bansku on niin vaikea?! :D). Päivälliseksi ostin juustoruisleivän. Sekin oli hyvää. Miten junassa eväät maistuvatkin niin superhyviltä :D

Kotiin päästyäni nappasin muutaman ohuen leikkeleen ja raejuustoa sekä palan myslipatukasta. Liian vähäisen energiansaannin huomasi tästä, että oli pakko napata jotain suuhun. Iltapalaan vaikutti pelko huomisesta, koska mitä jos rate pakottaa mut vaa'alle? Mitä jos se sanoo, että mun hoitoa ei vaikka jatketa, jos en suostu punnittavaksi? Tämän ajatuksen vuoksi syötäväksi päätyi vain viili härpäkkeineen. TOSIN, viilin sekaan pääsi tavanomaisten hiutaleiden ja omenan lisäksi myös muutama pähkinä ja siemeniä!!!! Eli ei se iltapala loppujen lopuksi mitenkään överikevyeksi jäänyt.

Huominen jännittää, pelottaa, ahdistaa. Ääää :S

Hieno suoritus, ellen sanoisi!

Eilinen päivä oli pää kolmantena jalkana juoksemista. Lähdin kotoa klo 08:30 ja tulin takaisin klo 22:15. Kävin siinä välissä parin tunnin välipysähdyksen kotona kyllä, mutta sekin meni valmistautuessa seuraavaan menoon. Lounas ja päivällinen olivat molemmat keittoja, joten periaatteessa päivän syömiset jäivät aika kevyiksi varsinkin aktiivisuuteen nähden. Niin joo, kävin aamulla myös 90 minuutin kehonhallintatunnilla. Onnistuin kutenkin myös herkuttelemaan. Iltapalani koostui juhlissa tarjotuista herkuista. En osaa sanoa, onko tämä vähän, paljon vai sopivasti, joten kysynpä teiltä mielipidettä, oliko tämä riittävä iltapalan korvike: 3 rieskarullapalaa, pala valkosipulipatonki ja tuorejuustoa sekä kourallinen sipsejä. Mieheni mielestä ei ollut riittävä, minä olin vahvasti eri mieltä. On se niin vaikeaa, kun ei itse tiedä :/
 
 Eilinen vaikutti tämän päivän jaksamiseen aivan selvästi. Aamulla oli sellainen olo, että haluaisin vain maata x-asennossa koko päivän :D Puolisoni ehdotti kuitenkin lounas- ja ostosreissua ostoskeskukseen. Halusin lähteä mukaan, ja ulkona syöminen tuntui jopa houkuttelevalta. Mukaan lähti myös yhteinen kaverimme. Kello alkoi olla sen verran, että mun lounasaika oli jo käsillä kun pääsimme ostoskeskukseen. Olimme mieheni kanssa etukäteen päättäneet, että menemme ravintolaan A, jossa otan annoksen B. No, kyseisessä raflassahan oli vain brunssi tarjolla, joten piti keksiä jotain muuta. Olimme miettineet varasuunnitelmaksi ravintolan C, jossa ottaisin annoksen D. Päästyämme sinne, oli sielläkin vain brunssi tarjolla. Siinä vaiheessa sanoin v:llä alkavan sanan ehkä noin 15:nnen kerran. Tunsin, että kohta tulee itku. En kuitenkaan halunnut tehdä mitään kohtausta, koska kaverikin oli mukana. Katsoimme viereisen ravintolan E listaa, ja muistin sitä itseasiassa joskus jo hyväksyvästi vilkaisseeni, joten painelimme sinne. Mulla oli kolme vaihtoehtoa, joista kaksi oli salaatteja. Kysyin mieheni mielipidettä, ja ylläriylläri, hän valitsi puolestani sen kolmannen eli ei salaattia. Joten: mä tilasin kanaa sienikastikkeella lämpimien kasvisten kera! Ja oli muuten hyvää :) Totesin annoksen saatuani, että onpas valtava pala kanaa, mutta se olikin sen verran ohut pala, että söin kaiken! Yllätin kyllä jopa itseni. Ensiksikin suunnitelmien muutokset - eikä siis yksi vaan KAKSI muutosta - eivät pilanneet koko hommaa. Toiseksi, tilasin ihan kunnon annoksen. Kolmanneksi: mä söin sen! Ja neljänneksi, kaikki edelliset yhden "ylimääräisen" seurassa :)

Ollessani jossain kaupassa, kaverini oli kysynyt mieheltäni: "Ei ole pakko vastata jos et halua, mutta oonko ymmärtänyt oikein, että niina on paranemassa syömishäiriöstä?"
Mieheni oli kaverillemme vastannut myöntävästi ja kertonut vähän, missä mennään. Olimme ounastelleet, että tämä kyseinen kaverimme on tilanteen tajunnut, mutta mielestäni oli tosi ihanaa, että hän oli kysynyt suoraan. Jotenkin helpottavaa, että nyt hänkin tietää varmuudella. Ja jotenkin tosi hyvä sanavalinta tuo "paranemassa". Just niinhän se on :) Koko ajan sinne suuntaan mennään! Ehkä hitaasti, mutta ainakin varmasti.

Uusi 11-kohdan haaste :)

Jokin aika sitten tän jo teinkin, mutta silloin tuli fiilis, että olis voinut kertoilla ja vastailla enemmänkin, joten kiva tehdä tää uudelleen Eevan  haastamana :) Mä kuitenkin olen tylsä, ja tyydyn vain olemaan vastaava osapuoli. Ja hahahahaha nyt vasta huomasin katsoessani edellistä vastauspostausta, että olin vahingossa poistanut kohdat 8 ja 9 :DDDDDDDDDDDDDDDD

11 faktaa

1. En meinaa ikinä saada aikaiseksi varata kampaaja-aikaa. Teen sen aina vasta siinä vaiheessa, kun en meinaa kehdata enää peiliin katsoa.
2. Siedän huonosti hiilihapollisia juomia löystyneen ruokatorvenläpän takia. Yleensä huikka Pepsi Maxista ryöpsähtää yhtä nopeasti ylös (ja välillä myös ulos :D) kuin se meni alas.
3. Jos joku loukkaantuu (fyysisesti), olen heti auttamassa, mutta omat pienetkin haavat saavat mut pyörtymään.
4. Pelkään hämähäkkejä niin paljon, että alan lapsenomaisesti itkeä, jos kohtaan sellaisen sisätiloissa :D
5. Olen käynyt jenkeissä yli 15 kertaa.
6. En käytä hiuksissani mitään muotoilutuotteita melkeinpä koskaan.
7. Juon kotona vettä aina puolen litran tuopista.
8. Teenjuontini on vähentynyt jokapäiväisistä useista kupeista about kuppiin viikossa tai vähemmän.
9. Inhoan pyykkäämistä. Onneksi meillä mieheni hoitaa pyykkihuollon :)
10. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että ulkomailla on käytävä vähintään kerran vuodessa. Tähän mennessä ei ole tainnut olla 1. ikävuoden jälkeen yhtään vuotta, kun en olisi ollut ulkomailla  :)

Eevan kysymykset

1. Mikä on lempi liikuntalajisi?

Kuntonyrkkeily tai juokseminen. 

2. Missä olet taitava?

 Löytämään mahtavia aletuotteita :D

3. Osaatko mielestäsi laittaa ruokaa?

Ihan ok, voisin ehkä kokeilla erilaisia juttuja enemmänkin. Välillä tulee kausia, kun innostun kokkailusta ja leipomisesta.

4. Missä nettisivuilla yleensä surffailet?

Facebook, blogit ja Iltasanomien nettisivut.

5. Harrastatko jotain? Mitä?

Jumppaa, lenkkeilyä, pyöräilyä ja lukemista. Kolmea ekaa tällä hetkellä hyvin rajoitetusti tai en ollenkaan.

6. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

Samassa ihanassa kodissa ja työpaikassa, anoreksian selättäneenä, onnellisena :)

7. Mitä toivot tulevaisuudelta?

Että läheiseni pysyisivät terveinä ja itse paranisin syömishäiriöstä. Toivon myös, että taloudellinen tilanteemme säilyy yhtä hyvänä tai jopa paranee. 

8. Mitä radiokanavia kuuntelet?

Päivisin töissä YleX:ää, iltaisin kotona NRJ:tä. 

9. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Puolisoni, koirani ja ihanat ystävät. Myös onnistuminen töissä tai uusissa kokeiluissa tuo hymyn huulille :) 

10. Onko sinulla suunnitelmia tulevalle kesälle?

Häiden järjestelyä ja Summer Sound-festarit nyt ainakin. Ja lomaaaaa! 

11. Juotko kahvia tai teetä? (:D Joo luovuus kysymysten keksimiseen loppui)

Teetä. 

Sitten vielä ihan randomisti kuva mun tän päivän aamupalasta, koska olin niin rohkea, että otin pakkasesta mansikoita! En oikein tykkää mansikoista muuten kuin pakastettuina. Mutta siis niin, rohkeaa tämä oli siksi, että mun mielestä mansikat ovat melkeon yhtä pelottavia kuin banaani. 

Ps. En tiedä miksen saa noita tekstiasetuksia oikein, mutta ääh ihan sama, en jaksa enää koittaa kikkailla :P

So many thoughts.

Nyt tuntuu, että päässä on niin paljon ajatuksia tukihenkilön tapaamisen jäljiltä, etten osaa niitä edes eritellä tähän mitenkään järkevästi. Suurin juttu taisi olla tämä: puhuttiin painosta (ei tarkoista lukemista kylläkään, koska en sitä kestäisi). Th oli katsonut painokäyräni, ja kuulemma paino ei todellakaan ole noussut nopeasti, eikä niin paljon kuin kuvittelen. Käyrä on muutenkin siksakkia, eikä pelkkää nousukiitoa, kuten olen luullut. Tämä oli hämmentävä tieto. Jotenkin mua ehkä vähän häiritsee, että nyt jalkautuvan tuen aikana mun punnituksia on about kerran kuukaudessa. Tavallaan haluaisin painoa seurattavan tiheämmin. Kuukausi on pitkä aika, jos jotain menee pieleen suuntaan tai toiseen. Tilanne on vaikea korjata, jos paino vaikka lähtee laskuun, ja asia huomataan vasta monen viikon jälkeen. En kyllä usko, että niin tulee käymään, mutta silti mietityttää. Sairaus sanoo mulle, että tässähän ehtisi oikein kivasti laihduttaa rauhassa. En sitä aio tietoisesti tehdä, mutta kun mistäs mä tiedän, vaikka paino olisikin laskenut. Ulkomuoto kertoo mielestäni kilojen kertymisestä jatkuvasti, mutta siihen en voi luottaa.

Puhuttiin myös siitä, kuinka moni aterioista jää hyvin helposti vajaiksi. Oikeastaan lähes kaikki ateriat ovat yleensä hieman vajaita. Ahmimista on silti ollut paljon vähemmän lähiaikoina, joka kuitenkin puoltaa sitä, että syön suht riittävästi. Toisaalta miksi nälkä kurnii usein jo puoli tuntia ruokailun jälkeen, jos olisin muka syönyt riittävästi? Olen jotenkin ihan sekaisin näiden ajatusten kanssa. Taas tuntuu, että tarvitsisin tiiviimpää tukea kuin kerran viikossa. Mutta en uskalla sanoa siitä, koska sitten pitäisi järjestää aikaa tiheämmille käynneille. Äh, enköhän mä taas pääse tästä kohta eteenpäin :)

Asiasta sohvan taakse, mainittakoon pari onnistumista. Ostin eilen runebergintorttuja. Ajatuksen kulku: "Hitto! Nyt mä syön yhden tortun! Tai no jos edes puolikkaan. No neljäsosan. Äh, ainakin maistan!". Voinette arvata, söinkö. Tänään kuitenkin päätin kohdata runebergintortun ja otin sitä päivällisen jälkkäriksi pienen palan. Aika hyvää, vaikka pala onkin melko säälittävä :)

Olen uskaltanut kokeilla muitakin jogurtteja kuin rasvattomia. Itse en olisi niitä saanut ostettua, mutta onneksi puolisoni hoiti ostospolitiikan. Ihanaa uutuuskerrosjoggurttia! Vain lusikallinen ruishiutaleita eli vajaaksi jäi kokonaisuus, mutta hei, sentään haastava jogurtti!

Välipalaksi omenan lisäksi töissä kaksi cracottea leikkeleellä ja tuorejuustolla. Niin hyvää!

Huomennahan alkaa taas viikonloppu, mitä ihmettä! Ihanaa <3

Liikuntapohdintaa

Mulla oli lounaan jälkeen nälkä melkein heti syömisen jälkeen :D Mulla oli nälkä myös heti aamupalan jälkeen. Wtf! Kuitenkaan en uskalla syödä enempää ruokaa, tulee sitten vain napsittua enemmän omenaa tai jotain. Onkohan mun aineenvaihdunta hyrähtämässä vihdoin kunnolla käyntiin? Tai sitten vain jäi energiansaanti vajaaksi eilisen jumpan jälkeen, who knows.

Eilen olin tosiaan jumpassa. Kyseessä oli lihaskuntotunti, joka edelleen osoittautui ehkä turhan rankaksi tässä vaiheessa. Mutta olin kuitenkin ihan kiltisti! Ette tiedäkään, kuinka vaikeaa oli hillitä itsensä, nun ohjaaja antoi sykettä nostavia vaihtoehtoja! Suurin osa alkoi niitä rankempia variaatioita tekemään, joten siksikin oli suunnattoman vaikea itse "himmailla". Tosin sen verran mitä muita vilkuilin, monella lähtikin sitten tekniikka aivan lapasesta sykettä nostavissa liikkeissä. Mä yritin keskittyä pitämään tekniikkani oikeana. Mullakin lähti syke huitelemaan välillä, mutta ei tuntunut pahalta. Tunnin jälkeen söin valkosuklaamyslipatukan, oi nam ne on niin hyviä! Onneksi uskaltauduin taas ostamaan niitä :) Eikä niissä nyt ole kuin se alle 30 kaloria enemmän verrattuna light-patukoihin. Yritän vakuuttaa itselleni noin, mutta kyllä se vieläkin kirpaisee se muutama kymmenkin kaloria enemmän.

kuva

Illalla mennessäni nukkumaan rintakehässä tuntui vähän oudolta ja pari kertaa muljahti. Tänään aamulla tuli yksi voimakas ja yllättävän kivulias rytmihäiriö. Näissä tuntemuksissa on pahinta se, etten tiedä, ovatko ne vakavia vai eivät. Monet naiset, etenkin hoikat, tuntevat voimakkaammin kaikkia muljahteluja ja muita, mutta ne ovat yleensä vaarattomia. Mistä voin tietää, ovatko nämä minunkin tuntemukseni ihan peruskauraa vai pitäisikö huolestua? Uskoisin, että kyse on ihan normaalin vaihteluvälin pompahteluista. Olen varmasti myös herkistyneempi tunnustelemaan tuntemuksia kuin joku, jolla ei ole koskaan ollut sydänvaivoja.

Jumpasta kotiin kävellessäni jalkani tärisivät. Se tunne oli tavallaan ihana, mutta se laittoi miettimään. "Nyt pitäisi syödä proteiinia, jotta lihakset palautuvat. Mutta jos syön proteiinia, ne myös kasvavat. En siis syö sitä, koska en halua lihaksia, koska ne lisäävät painoa." Tämä on yksi syy siihen, etten ole ikinä tykännyt käydä muilla kuin aerobisilla tunneilla. En halua lihaksia. Tiedän, ettei näkyviä lihaksia tule ihan tuosta noin vaan, mutta kun se tuo lisää painoa. Olen vielä niin painolukemassa kiinni (vaikken sitä ole enää pitkään aikaan nähnyt), että laihaläskiyskin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin lihaksikas. Ihan tyhmää. Varsinkin, kun kuitenkin muilla ihmisillä lihakset näyttävät hyvältä. Liikunkohan sittenkään vielä oikeilla motiiveilla?

Hävetys maximus.

Mua hävettää mennä jumppaan. Mua hävettää olla niissä jumppatrikoissa ja topissa. Mun jalat näyttää hillittömiltä tukeilta ja yläkroppa kaapilta. Kädet on narujen sijasta paksuja laivan köysiä. Se on vain opittava hyväksymään, tiedetään, mutta kun buu :( Tänäänkin tuntuu, että vastaan on kävellyt vain laihoja ihmisiä. Taas kerran päässäni pyörii kysymys: miksi muut saavat olla laihoja, mutta minä en? En tietenkään voi tietää, millaista noiden laihojen ihmisten elämä on. Ehkä se yksikin kadehtimani neiti oksentaa joka päivä tai itkee yksinäisyyttään viillellen. Minä puolestani on matkalla kohti terveyttä, vapautta ja onnellisuutta! Ne on pidettävä mielessä koko ajan. Terveys. Vapaus. Onnellisuus.

Ja koska tää negistelyp*ska saa riittää, laitetaanpas ruokakuvia kehiin.

Aamupala tänään, kun puuro oli loppu.

Aamupala viime viikolla. Kiiviä puuron seassa, nam!

Joo jäi aika kittanaksi aamupuuron määrä viikonloppuna.

Päivällinen tänään. Jälkkärinä Paula-minivanukas.

Iltapala viikonloppuna. Laitoin siemeniä lusikallisen jogurttiin!

Kysymyksiin vastauksia!

Tässäpäs olisi faktaa pöytään!

Mitä harrastat/olet harrastanut? 

Lukion puoliväliin asti harrastin kilpatasolla erästä talviurheilulajia, mutta en siitä halua tarkemmin kertoa. Nykyään sanoisin harrastuksiksini jumpan, pyöräilyn ja lukemisen - siis jos ei liikuntarajoitteita oteta huomioon.

Parhaita asioita kehossasi?

Jos ei ajatella ulkonäköasioita, sanoisin ehkä sen, että vaikka paljon olen itselleni vahinkoa tehnyt, kehoni on sinnitellyt ihmeen hyvin edes suht kasassa. Ulkonäöllisesti ryhti, silmät ja ranteet.

Parhaita asioita luonteessasi?

Empaattisuus ja tehokkuus. 

Milloin aloitit paranemisprosessisi?

Osaan sanoa tälle viimeisimmälle (ja viimeiselle!) kerralle jopa tarkan päivämäärän :D 27.5.2013.

Mitkä ovat merkittävimmät ''edistys askelet'' tähänastisessa paranemisessasi?

Säännöllinen syöminen, uudelleen hoitoon hakeutuminen ja ravintolassa seurassa syöminen (tietyssä seurassa onnistuu).

Kauanko olet sairastanut syömishäiriötä?

Kymmenisen vuotta. 

Mikä on mielestäsi paras vapaa-ajan aktiviteetti?

Hyvän ystävän kanssa kahvilassa maailman parantaminen tai sitten puolison kanssa yhdessäoleminen :)

Minkälaista musiikkia kuuntelet? ja tykkäätkö käydä bändien keikoilla?

Kuuntelen lähinnä radiota, mutta lempparimusiikkia on nykyään kunnon tamppausmusiikki (elektroninen tanssimusiikki). Myös raskas/progrressiivinen rock ja metallimusiikki uppoavat hyvin. Aikaisemmin en käynyt juurikaan keikoilla, mutta parin viime vuoden aikana olen innostunut käymään "reiveissä". Nyt on tulossa Armin Van Buurenin keikka ja kesällä Summer Sound-festarit messukeskuksessä. Viime vuoden Summer Sound oli niiiiin parasta <3

kuva

Oletko aikasemmin yrittänyt tosissaan parantua?

Olen. Tunnistan kaksi selkeää paranemismyönteistä vaihetta, sekä muutaman pienemmän ja lyhyemmän tsemppipyrähdyksen.

Jos olet, niin mihin yritys kaatui?

Epäonnistumisiin on montakin syytä, mutta tässä selkeimmät: En saanut oikeanlaista tai tarpeeksi tiivistä hoitoa (tai siis olisin saanut, mutta en halunnut ottaa sitä vastaan), eikä motivaatio riittänyt ylläpitämään hyvää vaihetta. Ja sitten herkällä hetkellä on tapahtunut jotain, joka on laittanut pään sekaisin. Esim. yhdessä kesätyöpaikassani oli selvästi syömishäiriöinen tyttö, joka sai mun ajatukset kasvaneesta kropasta aivan väärille raiteille taas.

Mitkä on sun lempiherkkuja?

Salmiakki mekeinpä kaikissa muodoissaan (parhaita yhdistettynä hedelmäkarkkiin) ja suklaakarkit :)

kuva

Oletko joskus ajatellut kirjoittaa myös omilla kasvoilla?

Olen sitä monta kertaa miettinyt, mutta jotenkin pelottaa, että läheiset ymmärtäisivät asioita väärin ja suuttuisivat. Olenkin joskus kirjoittanut, että toisaalta tekisi mieli julkaista blogi vaikka facebookissa, jotta kaikki tietäisivät syyn mun kasvaneelle ulkomuodolle. Toistaiseksi pysyttelen kuitenkin kasvottomana.

Tykkäätkö tanssia tai laulaa?

Tykkään tanssimisesta, mutta siis lähinnä mainitsemissani konemusabileiss , baariolosuhteissa tai himassa tai jossain Zumbassa :D Laulamisesta tykkäisin, jos osaisin laulaa. Olisi ihanaa osata.

Onko sulla lemmikkejä?

Koiruus löytyy <3

Mikä olet horoskoopilta?

Skorpioni. Ja sen kyllä monesti huomaa :D

kuva

Mitkä on sun kotikaupungin parhaita puolia?

Kaikki on lähellä ja julkiset yhteydet pelaavat loistavasti. Rakastan mun kotikaupunkia!

Mistä asioista olet kiinnostunut, mitkä on sun intohimon kohteita?

Työ ja läheiset ihmiset on mulle sellaisia asioita, joihin haluan panostaa, joten kai ne kelpaavat vastaukseksi tähän :)

Mitkä on sun lemppari tv-ohjelmia?

Katson ihan liikaa telkkaria, heh. Tai no meillä on tv yleensä iltaisin auki silleen, että koneella ollessa/kirjaa lukiessa tulee sivusilmällä seurattua kaikenlaista. Tykkään melkein kaikista ihmissuhdedraamaa sisältävistä tosi-tv-sarjoista (Jersey Shore, Viidakontähtöset, kaikki Real housewivesit) ja sitten sitcomeista (Frasier, Frendit, Rillit huurussa) tai jännittävistä sarjoista (Under the Dome, Panttivangit, Hannibal).

Lempiruoka?

Ihan peruskysymys, mutta niin vaikea tällä hetkellä. Sanotaan nyt vaikka pääraaka-aineen mukaan eli kana- ja katkarapuruuat ovat lemppareita.

Lempiherkku?

Vastasinkin jo ylempänä: salmiakit ja suklaakarkit.

Lempijuoma?

Jos ei vettä lasketa, niin ehkä Pepsi max.

Ihanaa oli vastailla näihin, kiitos vielä :)