Kaksijakoiset fiilikset.

Huh huh mikä väsymys. Aina jos on todella aikainen herätys, en joko saa unta tai sitten heräilen pitkin yötä peläten, että olen nukkunut pommiin. Eilen herätyskello soi ennen viittä. Olin nukkunut ehkä viisi tuntia, koska en millään saanut unta. Viime yönä sain hotellissa nukuttua paremmin, mutta vieläkin väsyttää paljon. Jouduin jopa turvautumaan yhteen energiajuomaan, yök. Eikä se edes juurikaan tuntunut auttavan. Aiheutti vain huonon olon pahalla maullaan.

Olen kokenut näiden kahden päivän aikana hyvin ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita syömisen suhteen. Toisaalta oma keho on ahdistanut ja peilistä on katsonut takaisin sotanorsu. Toisaalta on tullut ihania normaaleja hetkiä, joita tavallaan kaipaan kovasti lisää. Esimerkiksi oli ihanaa soittaa kyseisessä kaupungissa asuvalle entiselle koulukaverille, että lähtisikö hän kahville. Syötiin molemmat salaatit ja se oli kivaa. Emmin pitkään, uskallanko syödä hänen kanssaan, koska hän ei tiedä tilanteestani eli hänelle identiteettini oli edelleen "ei syö muuta kuin omenia". En kuitenkaan usko, että hän mitenkään noteerasi koko asiaa tai tuijottanut syömistäni.

Terveitä asioita:
- Kaupassa korissani oli jo rasvaton jogurttipurkki, mutta rohkaistuin (n. kymmenen minuutin tuijottelun jälkeen :D).... *rumpujen pärinää* ottamaan Kalinka.kerrosjogurtin!!! Olen sellaisen syönyt viimeksi varmaan joskus ala-asteella. Oli muuten ihan hyvää :)
- Söin kaikki ateriat ja junassa vielä välipalan jälkeen "ylimääräisen" omenan.
- Join välipalaksi koko pullon juotavaa jogurttia!
- Lounailla oli leivät mukana, vaikka en meinannut niitä ottaa.
- Otin kaksi suklaakonvehtia kun oli tarjolla.

The Jogurtti.

Kanaa, riisiä, raejuustoa ja vuoksenpiirakka.

Eväsostokset: Iltapalaksi riisipiirakka, jogurtti ja omppu, välipalaksi juotava jogurtti ja omppu. Pastilleja päivällisen jälkiruuaksi :)

Sairauden sanelemaa:
- Kaupassa valinnat kestivät k a u a n. Kauppa oli kämänen pieni K-market, mutta silti sain kulutettua aikaa siellä reilusti yli vartin.
- Päivällisen jälkkäriksi ostin pastilleja, enkä tosiaan koko rasiaa syönyt. Ei taideta ihan laskea jälkkäriksi.
- Edelleen tunsin jonkinlaista tarvetta hieman peitellä sitä, että söin lounasta. Olisin varmasti kuollut, jos joku olisi kysynyt, mitä mulla on ruokana :D
- Kävelin rappuset seitsemänteen kerrokseen ja alas matkalaukun kanssa hissin sijasta.
- En olisi uskaltanut ottaa normijogurttia, jos kalorit siltä päivältä eivät olisi olleet alakanttiin.
- Aamupalalla olisi tehnyt mieli ottaa lisää, mutten uskaltanut, vaikka annos todnäk jäi hieman vajaaksi. Otin hienon kuvankin aamupalasta, mutta poistin sen vahingossa.

Ainiin! Jee polin fysioterapeutti soitti tänään! Fyssarin yksilökäynneille ei ole sitä bmi-rajaa vaan sellaiseen fysioryhmään, josta oli puhetta hoidon alussa. Aika yksilökäynnille on siis varattu ensi viikolle! :) Mua jännittää se tapaaminen paljon, koska toisaalta mua pelottaa, jos saan luvan alkaa urheilemaan. Kaipaan esim. lenkille kovasti, mutta kuitenkin ahdistaa se, että olenkin jo riittävän terve aloittamaan liikunnan. Heti tulee ajatus "höh, sitten on pakko lähteä liikkumaan kun siihen on lupa". Ja sitten se lähtee lapasesta. No, näistäpä ajatuksista varmasti nimenomaan fyssarin kanssa keskustellaan.

Vaikeuksia edessä ja takana.

kuva

Huomenna on herätys jo ennen aamuviittä, nice. Kahden päivän työreissu odottaa eli tiedossa on hotelliyöpyminen. Hotelliaamisia on jo tullut harjoiteltua useampaan kertaan, joten uskoisin sen menevän ihan hyvin. Muut ruokailut jännittävätkin sitten enemmän. Täytyy huolehtia aamupala junassa, lounas huomenna ja ke sekä välipalat huomenna ja ke. Suunnitelmani reissua varten:

Ti
Aamupala junassa: Skyr-rahka, vuoksenpiirakka ja ruislimppuviipale päällisineen (+puolikas omena?)
Lounas: Eväänä riisiä ja kanakastiketta+raejuustoa (kehtaankohan ottaa myös leivän mukaan...)
Välipala: Omena ja myslipatukka.
Päivällinen: Salaatti jossain ravintolassa/kahvilassa tai haen kaupasta hotellihuoneeseen. (uskallankohan ostaa jonkun jälkiruuan...)
Iltapala: Vuoksenpiirakka, jogurtti (tai rahka?) ja omena.

Ke
Aamupala: Hotellin aamiainen.
Lounas: Sama kuin ti.
Välipala: Omena ja jotain, ehkä porkkanapiirakka.

Höh. Noi näyttää jotenkin vähältä kun kirjotin ne auki. Äää tuntuu niin vaikealta taas. Oltiin tänään mun porukoilla syömässä, ja äiti kysyi, että onko taas jotenkin vaikeampaa ruuan ottaminen. Itkuhan siinä tuli. Kyllä on. Samaa tukuhenkilökin kommentoi viimeksi. Annostelu on niin vaikeaa, ää! Annostelun takia mielessä käy se päiväosasto ihan jatkuvasti. Aina toivon, että olisipa tukihenkilöni tässä, ja osastollahan tuki olisi jokaisella ruokailulla iltapalaa lukuunottamatta. En kuitenkaan haluaisi mennä, koska a) en haluaisi olla pois töistä ja b) olen jo näin iso.

A: Töistä voisi olla ok olla pois vaikka maaliskuussa, mutta ei ihan tässä lähiaikoina. En kylläkään tiedä, millä aikataululla osastojaksoa lähdettäisiin suunnittelemaan. Tekisin varmaan niin, että en hiiskuisi asiasta töissä sen kummemmin ja käyttäisin jäljellä olevat viime vuoden kesälomapäiväni siihen. En haluaisi sairaslomaa.

B: Ihan tyhmää, koska tiedän, ettei syömishäiriön vakavuus tai syömisen vaikeus katso painolukemaa tai ympärysmittaa. Mutta kyllähän sen vertailun pelon ymmärtää, vaikka itseäni vartenhan mä siellä olisin.

Ihan reppanaolo. Tämmönen:

kuva

 

Ruokakuvioita

 Aamupala

Tästä... 

...on tultu tähän. Muuten sama setti, mutta juustoviipale on joinain aamuina mukana, enkä enää pilko leipää (!). Jos ei ole juustoa, ohuita leikkeleitä on kaksi. Puuroon olen alkanut sekoittaa joko pari lusikallista raejuustoa tai pienen lorauksen juotavaa jogurttia.

 

Lounas

Näistä kasvis-soijarouhemössöistä ja lehtileivästä.. 

 

... on tultu esim. pastaan tai riisiin kanan kanssa sekä erikoistilanteisiin, jotka on hoidettua muullakin kuin omenalla. Lehtileipä on vaihtunut ruislimppuviipaleeseen.

.

Välipala

Tästä...

...on tultu hieman eteenpäin, mutta vieläkin välipala jää yleensä melko kevyeksi.

(mukissa juotavaa jogurttia ja omenaa)

Päivällinen

Näistä...

 

...on tultu näihin. Edelleen syön yleensä keittoa, mutta lehtileivät ovat vaihtuneet ruislimppupalaan tai paahtoleipään (!). En edelleenkään pysty ottamaan kahta leipää, mutta parempi yksikin normileipä kuin lehtileipä ;) Päivällisellä olen myös useiten kaikista ruokailuista ollut jossain muualla kuin kotona/töissä syömässä, koska tapaan tukihenkilön usein töiden jälkeen päivällisaikaan. Olemme myös mieheni kanssa viikonloppuisin elvyttäneet perinnettä, että mieheni laittaa jotain ruokaa.

Mieheni tekemä annos.

Äidin tekemää siskonmakkarakeittoa puolikkaan näkkärin ja 1/4 sämpylän kera.

Ensimmäinen pasta-annokseni ravintolassa.

Jälkiruoka

Haastavasta jäätelöstä...

...suklaapaloihin. Jälkkäreistä ei ole juurikaan kuvia.
Monesti jälkkäriksi otan porkkanan, omenapalan ja sokerittomia pastilleja. Olen kuitenkin yrittänyt tsempata taas ja ostanut vanukkaita. Suklaata oli ennen Joulua paljon, joten sain kuitenkin myös niitä otettua välillä.

Iltapala

Iltapalasta ei juurikaan ole kuvia jostain syystä. Joudun tunnustamaan, että näin runsailta iltapalani eivät lähiaikoina ole näyttäneet. Leipä on jäänyt liian usein pois ja olen korvannut sen porkkanalla. Monta kertaa leipä on kuitenkin jäänyt pois sen takia, että olen ottanut mieheltäni sipsejä eli energia ei ole jäänyt vajaaksi, heh ;D Mutta joo, päivän syömiset ahdistavat takaraivossa ja vatsassa iltaisin. Mua harmittaa, koska aikaisemmin iltapala oli mun päivän lemppariateria.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin :)

Edistystä.

Ahdistuksesta huolimatta olen alkanut huomaamaan pieniä merkkejä paranemisesta myös ajatusmaailmassani. Tänään kävellessäni tapaamaan ystävääni mietin, miten reagoisin, jos hän sanoisi ne ennen kammottaneet "näytätpä paremmalta"- tai "huomaa, että olet edistynyt"- kommentit. Vielä muutama kuukausi sitten pelkkä ajatuskin tuollaisen kuulemisesta laittoi kyyneleet kihoamaan silmiin. Nyt ajattelin vain, että se nyt vaan on selvä, että painonnousuni näkyy jo ulospäin. Jos saan palautetta joltain, että se näyttää hyvältä tai paremmalta, niin eipä siinä mukisemista taida olla. Kai se sitten näyttääkin. Muissa näen sen, mutta oman peilikuvan kohdalla kaikki tuntuu vielä liialta.

Söin hillittömän kokoisen pasta-annoksen ravintolassa lounaaksi! Toinen ravintolapasta-annokseni ja ihan ilman tukihenkilöä tai miestäni. :)Ystäväni ilahtui suuresti, koska koko 5 vuotisen ystävyytemme aikana en ole ikinä ottanut ravintolassa muuta kuin teetä tai salaattia. Oli hyvää, eikä ahdistus vallannut mua. Täysi olo tuli, ja välipala kutistui porkkanaan ja omenapalaan, mutta mielestäni tuo pasta oli niin iso saavutus, että annettakoon välipalan keventyminen anteeksi. On ollut lohduttavaa huomata, ettei vatsa turpoa tavallisen ruuan syömisestä mitenkään valtavaksi. Toki ruokailun jälkeen maha korostuu, muttei niin pahasti kuin olin ennen paranemisprosessiani pelännyt. Vatsa turpoaa oikeastaan vain silloin, jos joko närppii jotain pientä ilman säännöllistä ateriarytmiä tai jos joku ateria on jäänyt välistä. En nyt missään bikineissä lähtisi heti ruuan jälkeen kulkemaan (no en kyllä muutenkaan), mutta kauhuskenaarioitani pienemmällä pömpötyksellä selviän yleensä :)

Todistusaineisto:

Söin kaiken! kauan siinä meni, mutta lautanen tuli tyhjäksi,

Epäilyttää kovasti seuraavan kuvan julkaisu, mutta laitanpa nyt kuitenkin, koska mitäpä sitä totuutta peittelemään. Näin muheva musta on jo tullut, eikä sille voi mitään. Olen pyöristynyt joka paikasta. Erityisesti jaloista huomaa, että olen jo aivan varmasti normaalipainossa. Mua hävettää, mutta tämä on ihan hyvää siedätysterapiaa. Pakkohan sitä on tämän kropan kanssa lyllertää ulkona ihmisten ilmoilla joka tapauksessa, enkä voi ikuisesti verhoutua löysiin ja pitkiin paitoihin. Toivon kuitenkin, ettei kukaan tule kommentoimaan, että senkin läski, ei sulla enää ole anoreksiaa kun näytät tuolta. Mieleni on edelleen sairas, vaikka ulkoisesti näytänkin jo terveeltä.

Faktoja ja vastauksia

Mäpäs tähän väliin haluan toteuttaa haasteen eli 11 faktaa itsestäni ja 11 kysymykseen vastaukset :) Vastaan nyt parin yleisen haasteen heittäneiden kysymyksiin.

11 asiaa meitsistä:

1. Mulla on neljä lävistystä ja yksi tatuointi.
2. Pelkään aivan törkeän paljon, että joku tunnistaa mut tästä blogista, mutta toisaalta tekisi mieli paljastaa kaikille syömishäiriöni, jotta kaikki tietäisivät miksi kroppani muuttuu.
3. Rakastan lahjojen antamista yli kaiken! Saatan antaa pieniä lahjoja myös ihan ilman mitään kummempaa syytä.
4. Olen viimeksi juonut alkoholi 8 kuukautta sitten.
5. Jos meille on tulossa ihmisiä kylään, siivoan ensimmäisenä WC:n lavuaarin. Sen on aina oltava siisti!
6. Leffoissa ja kirjoissa kauhu ja komedia ovat suosikkejani. Kirjoissa erityisesti ensimmäisenä mainittu.
7. Kylmäallergiadiagnoosini huvittaa erityisesti ulkomaalaisia kavereitani, koska asun Suomessa ja kilpailin sekä työskentelin koko nuoruuteni talviurheilulajin parissa.
10. Olen ikäväkseni ollut sekä koulukiusattu että -kiusaaja.
11. En ole yhtään housu- tai farkkuihminen, käytän aina mekkoja, hameita, tunikoita tai pitkiä paitoja legginsien kera.

Vastaukset Freijan kysymyksiin
1. Kaunein tytön- ja pojannimi
    Tytönnimistä just nyt kivalta kuulostaa Sinna, pojista hmm... No, ei nyt ehkä kaunein, mutta Tony on kiva.
2. Mitä toivot vuodelta 2014?
    Pikkuhiljaa itseni hyväksymistä sekä ihania hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa.
3. Hajuvesi vai kynsilakka?
    Ehdottomasti hajuvesi. Olen maailman huonoin kynsilakan käyttäjä.
4. Mitä lastenohjelmaa pelkäsit pienenä?
    Pelle Hermannia :D
5. Unelmamatkakohde?
    Ihan sama, kunhan on yli +30C ja pääsee sekä rannalle että shoppailemaan.
6. Mitä et voi sietää?
    Heh, tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Just nyt koiranomistajana ärsyttää se, kun jotkut idarit rikkoo lasipulloja kadulle.
7. Ottaisitko mielummin viisi isoa tatuointia vai viisi lävistystä jos olisi pakko?
    Pienet tatskat on jees, mutta en haluaisi isoja. Lävistykset siis, vaikka niitä jo useampi löytyykin.
8. Mitä elokuvaa katsoessasi itkit viimeeksi?
    Hmm taisi olla The Wolf. Oli niin ahdistava :S
9. Mikä tulee ensimmäisenä googleen kun googlaat oman nimesi?
    Kaksi videota, joissa esiinnyn.
10. Haluaisitko muuttaa jonnekkin muualle?
     En ainakaan pysyvästi.
11. Suosikkiblogisi?
      En kyllä pysty yhtä sanomaan. Luen vain lemppariblogeja ;)


Pinjan kysymykset
1.  Mitä asiaa ulkonäössäsi et muuttaisi?
     Kasvonpiirteitä, erityisesti silmieni muotoa.
2. Missä tahtoisit asua jos vain taivas olisi rajana?
     Just täällä omassa kodissani :)
3. Jos voisit tavata kenet tahansa henkilön nykyisyydestä/menneisyydestä, kenet tapaisit?
    Erään edesmenneen sukulaiseni.
4. Kuvaile itseäsi neljällä adjektiivilla
    Empaattinen, sarkastinen, tehokas, sosiaalinen.
5. Mitä tarjoaisit vieraillesi, jos osallistuisit "Arvostele mun illallinen"-ohjelmaan?
    Vitsi oon miettinyt tätä monta kertaa, enkä kyllä tiiä!
6. Kaksi asiaa joita ilman et voisi elää?
    Mieheni ja raha :D
7. Minkä supervoiman tahtoisit mieluiten itsellesi?
    Lapsena halusin joko osata puhua eläimille tai sitten muuttua eläimeksi. Kelpaisivat nytkin.
8. Suosikkiherkkusi?
    Salmiakki.
9. Entä inhokkisi?
    Ei kai voi sanoa herkuksi, jos ei tykkää ;)
10. Matkustaisitko mielummin tulevaisuuteen vai menneisyyteen? Miksi?
     Nykyhetki on ihan hyvä, mennyt on mennyttä ja kohtalo kyllä johdattaa eteenpäin.
 11. Mitä odotat vuodelta 2014?
     Vastasinkin tähän jo edellisissä kysymyksissä. 

Olipas kivaa tehdä tämmöinen! Tykkäsin lapsena ihan superpaljon kaikista kaverikirjoista sun muista. Ja tykkään näköjään edelleen ^^

Blob.

Eilen postauksen jälkeen menin suihkuun ja ahdistuin entisestään kropastani. Istuin lattialle itkemään pelkkä pyyhe päälläni. Olin todella ahdistunut muuttuvasta vartalostani. Tuntui kamalammalta kuin pitkään aikaan. Sitten puolisoni tuli kysymään, mikä on. Ensin en halunnut kertoa, koska en halunnut taas kerran kuormittaa häntä näillä asioilla.

"Emmä halua taas rasittaa sua näillä jutuilla."

"Näille on kuule ihan oma lokeronsa, älä siitä huolehdi."

"Ai vähän niinkuin kun on erikseen jälkiruokavatsa?" 

"Just niin." :D

Puolisoni sanoi niin viisaita sanoja, että hän sai kammettua mut ylös loputtomalta tuntuneesta suosta. En voi kuin ihmetellä, kuinka olenkaan saanut näin ihanan miehen rinnalleni. Sen sijaan, että hän olisi naureskellut läskiajatuksilleni, hän otti asian tosissaan. Hän sanoi, että kropan muutokset on vain hyväksyttävä. Tulen paljon kauniimmaksi, kun saan vieläkin lisää lihaa luideni ympärille. Hän valoi minuun uskoa itseeni. 

Tänään oli tukihenkilön kanssa päivällistreffit. Yksi syy näihin suuriin ahdistuksiin on varmasti se, että tässä on ollut nyt kahden viikon tauko hoitokäynneistä pyhien takia. En todellakaan pärjää harvemmalla kuin kerran viikossa tahdilla. Menimme noutopöytäravintolaan. Tuntui erittäin vaikealta ottaa ruokaa.Tukihenkilö totesi ruokaa annosteltaessa, että selkeästi on nyt vaikeampaa kuin ennen. Riisiä ei meinannut millään tulla lautaselle tarpeeksi. Sain kuitenkin taas tapaamisen jälkeen niin hyvän fiiliksen, että kävin ostamassa lounaalta pois jääneen riisin ja päivälliseltä jääneen leivän korvatakseni kaksi vuoksenpiirakkaa. Nam, lemppareita! Niin ja siis söin ne myös ;D

Kroppa ahdistaa vieläkin, mutta yritän muistuttaa itseäni koko ajan sekä mieheni että tukihenkilön sanoista. Vaikka mieheni sanoi, ettei tykkää, että mulla on pikkupojan kroppa (:D), niin muodostuva pehmeys ja muodokkuus ei tunnu itsestä vielä ollenkaan hyvältä. Uskon jo olevani normaalipainossa ja se ahdistaa Tunnen leviäväni kuin allaolevan kuvan klöntti. Toisaalta tavallaan ehkä toivonkin, että olisin jo normaalipainossa, jottei tästä tarvitsisi ulkomuotoa enää kasvattaa tästä. Melkoinen painopyrähdys on kyllä tullut, jos olen jo normaalipainossa. Tosin ei se kuitenkaan mikään mahdottomuus ole. Pidän sitä jopa melko todennäköisenä.

kuva

Hmm, oikeastaan nyt mulle tuli sellainen fiilis, että ihan hiton hienoahan se olisi, jos olisin saavuttanut normaalipainon. Painonnostoprojekti olisi ohi, eikä kenenkään tarvitsisi tulla huutelemaan, että ruokavalioon pitää tehdä lisäyksiä. Tietäisin, että tämänkokoisena on riittävän hyvä. Paitsi että. Sitähän ei tosiaan voi tietää, että onko minun hyvinvointipainoni siinä normaalipainon rajoilla vai paljonkin yli. Äh. No, nyt ei auta kuin porskuttaa eteenpäin ja ottaa vastaan se mitä tulee. Vaikka se tarkoittaa yhteen osuvia reisiä ja jenkkakahvoja. Mutta toisaalta vapautta, terveyttä ja onnellisuutta. Kuolenko mieluummin nuorena ja ahdistuneena, mutta laihana vai vanhana ja onnellisena, vaikka ehkä myös vähän muodokkaampana? Niinpä.

Uusi vuosi, vanhat ajatukset.

Mua harmittaa, että uusi vuosi 2014 alkoi ahdistuksella ja läskiololla. Herkuttelin sunnuntaina valtavalla suklaamäärällä. Maanantaina töissä käteeni eksyi banaanilastuja ja suklaamanteleita (sokerittomia tosin, mutta silti), kotona sipsejä. Eilen syötiin päivälliseksi tortilloja ja illalla otin suklaakarkkeja ja sipsejä. Klo 23 aikaan otin vielä dippiä, salsaa ja kasviksia. Ahdistaa. On läskiolo. En olisi halunnut aloittaa tätä vuotta tällaisella fiiliksellä. 

Seuraavaan punnitukseen on kaksi viikkoa. Päässäni pyörii vain ajatus siitä, että ehdin pudottaa ehkä painoa hieman siihen mennessä. No en varmasti ehdi. Mun kroppa on taas todistanut sen, että kun paino lähtee nousuun, se myös nousee. Paljon. Koko ajan. Ja se ahdistaa niin pirusti. Tiedän, etten voi elää terveenä alipainon puolella, mutta kroppa-ahdistus on juuri nyt ihan mahdottoman suuri. Jälleen kerran soimaan itseäni siitä, miksi en mieluummin voisi reilusti syödä sitä kunnon ruokaa enemmän ja jättäisi herkkuja vähemmälle. Silloin paino ei ehkä nousisi ihan näin nopeasti. En ole käynyt vaa'alla, mutta kyllä sen itse tietää. Pahinta on, kun vatsa tuntuu isolta, mutta silti tulee nälän tunne. Olen aivan sekaisin näiden ajatusteni kanssa.

kuva

Pahoittelen, että vuoden ensimmäinen postaus oli näin angstia täynnä, mutta ahdistus ei katso päivämäärää silloin kun se iskee. Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatus oli, että olenpa läskipaska, onko pakko syödä aamupalaa. Toinen ajatus heti perään oli, että vatsatauti olisi juuri nyt parasta, mitä mulle voisi tapahtua. Parasta!??!?!? Ei näin saisi edes ajatella.  Mun elämässä on niin paljon hyvää, että tuollaisista ajatuksista tulee vain entistä vihaisemmaksi itselleen. Mulla on edelleenkin maailman ihanin, perhe, koti, ystävät ja työ. Ei jonkun painolukeman, vaatekoon tai pyllynympäryksen saisi antaa vaikuttaa mieleen näin paljon. HELVETTI, mä en tarvitse sua mihinkään, anoreksia! Jätä mut jo rauhaan ja anna mun elää rauhassa nauttien hyvistä hetkistä!!!!!