IASFT.

I am so f---ing tired.
Viimeiset muutama viikkoa ovat olleet rankkoja. Loma tuli siis todella tarpeeseen.

Yleensä aamuisin kun herätyskello soi, nousen heti. Nyt olen vapaa-aamuina siirtänyt herätystä tai laittanut sen kokonaan pois ja nukkunut pitkään. Yleensä viikonloppuisinkin herään jo kasin jälkeen, mutta eilen nukuin puoli kymmeneen!  Arkena herääminenkin on tuntunut vaikealta. Yhä useammin olen toivonut, että voisin jäädä kotitoimistolle. Välillä voin, mutta on ollut paljon kokouksia sun muuta, joissa on ollut oltava mukana ihan livenä. 

Olen itkuherkkä. Joka päivä jokin asia on alkanut itkettää jossain vaiheessa. Joulu on mulle tosi tärkeä, joten yleensäkin olen herkillä joululauiluista ja hienoista koristeista, mutta nyt se on korostunut. Tunteet ovat pinnassa yksinkertaisesti, Itkin jopa töissä viimeisenä työpäivänä, kun yksi mua vaivannut asia selvisi parhain päin. Vähän nolottaa, mutta minkäs teet. Onneksi kaikki ymmärsivär kyllä hyvin purkauksen.

Päivällä väsyttää, mutta illalla kun pitäisi mennä nukkumaan, ei enää väsytäkään. Kun laitan silmät kiinni, olen yhtäkkiä taas hautajaisissa. Katson, kuinka hautaustoimiston auto ajaa hitaasti kirkon ramppia alas. Kirkonkellot soivat. Katson, kuinka vainajan isä vilkuttaa autolle. Mua ahdistaa niin paljon, että haluaisin juosta pois. En saa unta. 

Tuntuu kuin en saisi kunnolla henkeä. Kuin hengittäisin savua. Huono olo. Oksettaa. Sydän hyppii. Hengästyttää. Joka toinen päivä flunssainen olo, tukkoinen, aivastuttaa, nenä vuotaa, poskionteloissa on painetta. Kun menin salille, sain jotenkuten tehtyä alkuaerobisen juoksumatolla, mutta sen jälkeen se iski. Heikotus. Kalpenin kasvoiltani ja luulin pyörtyväni. Olisikohan taas fiksua jättää liikkumiset hetkeksi, ainakin ne rankimmat...

Onneksi on loma. Ja joulu. Ja ystävät ja perhe. <3

kuva