Muutenkin olen tässä lähiviikkoina alkanut ihan todella tykkäämään koko ajan enemmän itsestäni ja kropastani. Vartaloni suhteen teen totta kai edelleen töitä hyväksymisen eteen, mutta mielestäni näytän oikeastaan aika hyvältä. Mä en oikeasti ole läski, mitä ihmettä! Läskioloja tulee totta kai, mutta tiedän jatkuvasti paremmin ja paremmin, että en sitä ole.
 |
| Sovitin kaverin kirpparikamoja :D Ei lähtenyt hame eikä paita mukaan. |
 |
| Pyöräilyasu. |
En ole vielä maalissa, mutta sanoisin, että maaliviiva häämöttää jo ihan oikeastikin. Käytän edelleen usein samoja ruoka-aineita päivistä toiseen, mutta osa siitä on myös rutiinia ja helppoutta. Vai tietääkö joku jonkun terveen ihmisen, joka ostaa joka kerta eri leipää tai juustoa? Tai jos tietää, niin se on varmasti yksittäinen tapaus. Kyllä esimerkiksi mun äiti on suosinut samaa juustoa jo todella monta vuotta. Joskus voi vaikka tarjousten mukaan vaihtaa hetkeksi, mutta miksi vaihtaa hyväksi todettua ihan vain vaihtelun vuoksi? Se, mikä erottaa terveen ja sairaan, on suhtautuminen muutoksiin. Jos se vakkarijuusto on loppu kaupasta, ei äitini ala itkeä tai käänny kannoilleen ja jätä koko juustoa ostamatta. Minäkään en enää tee kumpaakaan edellä mainituista. Tai jos ruokailurytmi menee jonkun juhlan vuoksi miten sattuu, ei terve ihminen ole siitä ainakaan kovin moksiskaan. Silti on täysin normaalia arkena noudattaa samoja ruoka-aikoja.
Syömishäiriössä hämärtyy terveen ja sairaan raja. Sairastaessa kaikki oma sairas tekeminen tuntuu normaalilta. Nyt kun olen tervehtymässä hyvää vauhtia, olen joutunut ihan oikeasti pohtimaan, mikä oikeasti on sairasta ja mikä ei. Enkö syö kermaista pastaa siksi, että siinä on paljon rasvaa vai siksi, etten tykkää sellaisesta suutuntumasta? Enkö syö homejuustoa sen kaloreiden takia vai koska en tykkää sen mausta? Enkö syö paksuja leikkeleitä tai paksuja juustoviipaleita, koska niissä on ohuita siivuja enemmän kaloreita vai koska puraistessa niissä on ihan liikaa tavaraa? Kaikissa noissa syy on ehdottomasti jälkimmäinen, mutta monen saattaa olla vaikea uskoa sitä. Anorektikon leima on aika tiukassa, joten läheiseni saattavat kyseenalaistaa valintojani, koska olen niin pitkään mennyt sairauden pillin mukaan. Enkä siis yhtään ihmettele, itse tekisin varmasti samaa! Kuitenkin siksi voi olla itsekin välillä vaikea tietää, mikä on valintojeni taustalla: sairaus vai oikea mieltymys.
Onko samanlaisia pohdintoja toisella puolella ruutua?
Niin ihanaa luettavaa <3 Ei toki miehen onnettomuus. mutta sun fiilikset. Tsemppiä <3
VastaaPoista:) <3
PoistaHuh, onneks ei käyny pahemmin ja toivottavasti muutkin onnettomuudessa olevat selviää...
VastaaPoistaTosi pitkälle oot päässyt ja ihan oikeesti elämässä on niin paljon tärkeämpää mietittävää kun leivän kalorit! Oon kans paljon miettiny tota et mikä on vielä sairasta ja mikä on enemmän mieltymystä ja tapaa.. Nyt kun oon saanu päivittäin säännöllisyyttä syömisiin, oon miettiny et tarviiko joka ilta yrittää syödä vähän erilaista iltapalaa jos vaan joku combo tuntuu kivalta? Tai onko puuroon vaan pakko laittaa jotain jos tykkää syödä hedelmät erikseen? Tosin mä tykkään vaihtelusta ja ostan melkeen joka kerta eri leikkelettä ja vaihdan leipälaatua tai pähkinälaatua mut teen sitä myös siks et tunnistan itsessäni tosi helpon juuttumisen samoihin tuotteisiin. Toki ostan useemmin sitä mistä tykkään :-) Ja mun mielestä kunnon leikkeleet on paremman makusia mut makuasioista ei voi kiistellä ;-)
Toivon todella samaa :/
PoistaNoita on hyvä pohtia, ja kiva kuulla, että en ole pohdintojeni kanssa yksin! Juutun kans helposti, mutta ei se välttämättä ole huono asia aina :) Hehee joo, kukin tyylillään ;)
Todella tuttuja ajatuksia!
VastaaPoistaOn ollut jännä huomata, miten kroppa tuntuu ja osan aikaa jopa näyttää nykyisin paremmalta. Oon miettinyt, että ehkä se tosiaan on totta, mitä on vuosia hoettu, että ne "kriisipaikat" tosiaan kiinnittää vähemmän huomiota, kun keho on muuten kooltaan balanssissa.
Ja tosiaan, sitä saa miettiä, mistä todella tykkää. Toisaalta, kun miettii, mun mielestä sekin on onnea, että saa valita. Saa oikeasti miettiä, mistä tykkää ja mistä ei ja toimia sen mukaisesti. Tietyssä vaiheessa sairautta kuvittelin jo tekeväni tätä, mutta osoittautui myöhemmin täydeksi valheeksi. Vapautuminen vankilasta, se tosiaan tarjoaa vapautta. Ja kun osaa kantaa vastuun, siitä vapaudesta voi tosiaan ottaa kaiken irti!
♡♡♡
Hyvä kuulla muidenkin aatteita samasta asiasta. Joo mäkin jossain vaiheessa luulin jo syöväni vapaasti jne, kunnes tuli joku odottamaton tilanne ja hirveä kriisi siitä :D Sitä helposti uskottelee itselleen kaikenlaista silloin, kun mieli on vielä aivan vaiheissa.
Poista<3
Olen myöa miettiny missä menee sairaan ja terveen raja kun perustellaan omia valintoja. Esim "oon aina syöny jäätelön ilman tötteröä" tai "en ikinä ole ottanut leipää ruoan kanssa"... Musta voisi ennemminkin kysyä "miksi et nyt voisi alkaa syömään leipää" tai " kaikki muutkin ottavan tötterön, mikset sinäkin?". Sairaus yleensä vetoaa makuaistiin koska se on ns. Sallittu kieltäytyminen. Jos ei halua itselleen tai muille myöntää että tötterössä on kaloreita, alkaisi ahdistamaan jos sen valitsisin tms..
VastaaPoistaItse välttelin avocadoa pitkään koska se on rasvaista ja pelkäsin sitä. Kuitenkin uskottelin itselleni etten tykkää sen tekstuurista suussa;) jep onhan se limaista, mutta jos siitä saa hyviä rasvoja niin miksi en sitä söisi?! Ei kaikki ruoat voi olla sitä parasta makuelämystä ja täydellistä, joskus ruokaa tulee syödä vaan koska se on keholle hyväksi tai tarjolla ei ole parempaakaan;) vertaan tätä esim sairaalloiseen lihavuuteen, ei ne ihmiset tykkää hdelmistä, kasviksista tai mistään "terveellisestä" on heidän keho tarvitsisi! Tai ainakin aluksi tosi harvoin... Mutta koska niin ylilihavien kuin ylilaihojen kehot tarvitsevat tiettyjä ruokia, on niitä syötävä tykkäsi tai ei. Oli se avocado tai leipä. Tosin anorektikoilla on vapauden ja joustavuuden opettelu syömisessä joten se eroaa tässä esimerkissä...
En tiedä mikä pointti enään oli mutta jokatapauksessa ruokaa voi syödä vaikkei se elämys olisi täydellinen, se on tervettä käyttäytymistä! :)
Hei tosi hyviä pointteja! Etenkin toi vertaaminen ylipainoisiin. En ollutkaan ajatellut asiaa ollenkaan tuolta kantilta. Olet kyllä ihan oikeassa, ettei kaiken tartte olla sitä mieluisinta, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos on kaksi periaatteessa lopputulokseltaan samanlaista vaihtoehtoa ja toisesta tykkää, toisesta ei, niin miksei valitsisi sit kuitenkin sen itselle mieluisamman ;) Mut siis jos jättää vaikka jonkun ruokaryhmän kokonaan pois siksi, että envaantykkää, niin silloin se ei ole tervettä tietenkään.
PoistaPisti kuitenkin pohtimaan omia valintoja tämä kommenttisi, joten kiitos siitä :)
Hienoja ajatuksia!! :)
VastaaPoistaKiitos :*
Poista