Leikkauksesta toipuminen.

Kerroin hammasleikkauksestani tässä postauksessa. Nyt kerron siitä toipumisesta. Leikkauksesta, ei postauksesta toipumisesta siis.

Näillä pärjäs :D

Leikkauksen jälkeen olin aivan tiloissa monta tuntia. Muistan pieniä välähdyksiä mm. siitä, kuinka katsoin itseäni peilistä ja aloin nauraa, mutta en voinut nauraa kun se sattui ja se nauratti vaan lisää :D Pari tuntia leikkauksen jälkeen oli jo niin kova nälkä, että oli pakko yrittää jotain syödä. Tupot pois suusta ja varovainen huuhtelu (voin sanoa: yök). Ensimmäiseksi lähdin testaamaan jätskin syömistä. Sain juuri ja juuri lusikan suun keskeltä sisään sen verran, että pystyin jäätelöä sinne tunkemaan. Leukaperät olivat turvoksissa, samoin huulet. Ja sitten kun vielä oli puudutus edelleen vaikuttamassa, niin aika mielenkiintoista se syöminen oli. Vanhempani saivat ainakin hyvät naurut, kun puolet jätksistä olivat leualla, enkä mä tiennyt siitä mitään kiitos puudutuksen :D

Tältä about näytin :D
gif

Join vähän jotain mehua ja hieman myöhemmin lusikoin haaleaa kasvissosekeittoa jonkin verran. Pieni annos meni about 40 minuutissa alas, huh! No sitten alkoi hetken päästä tuntua vielä oudommalta jos mahdollista. Katsottuani peiliin en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Silmätluomet olivat aivan turvonneet! Ajateltiin, että puudutusaine alkaa haihtua verenkiertoon ja aiheutti jonkinlaisen allergisen reaktion. Luojan kiitos olin porukoillani, koska olisin saanut jonkun paniikkikohtauksen, jos olisin ollut yksin (mies matkoilla)! En siis ole millekään allerginen. Ja sitten vielä mitäääää kauheat ihottumat jaloissa! Nyt meinasi jo itku tulla, että mitä tää on. Antihistamiinia naamaan ja sänkyyn odottamaan kuolemaa. No okei ei ihan, mutta kyllä mä pelkäsin, että mitä jos kurkku alkaa turvota... Silmät olivat vielä seuraavanakin pvänä turvonneet, mutta ihottuma onneksi helpotti nopeasti. Tultiin siihen tulokseen, että varmaan stressi leikkauksesta yhdistettynä johonkin syömääni ja lääkkeisiin aiheutti tämän.

Eka yö meni ihan ok. Aamulla en huomannut mitään verenvuotoa tyynyllä (josta oli monessa paikassa varoiteltu :D) tai muutakaan erityistä, paitsi silmät tosiaan turvoksissa. Näytin aivan puliukolta, tai siis -akalta. Syöminen oli kaksi ekaa päivää aika hidasta, koska suuta ei saanut kunnolla auki ja koko ajan piti varoa, ettei leikkauskoloihin mene mitään. Niin ja tosiaan kun niitä koloja on neljä, niin oli aika työlästä. Jokaisen suullisen jälkeen otin vettä, jotta huuhtoisin samalla kuoppia. Join varmaan 5 litraa päivässä :D

Verenvuotoa en havainnut missään vaiheessa ollenkaan, en edes mitään tihkumista. Varmasti jonkin verran tihkui ainakin ekana päivänä, mutta ei niin paljon, että olisin sitä noteerannut. Kaikki pienetkin virheliikkeet tekivät kyllä tosi kipeää, joten varovainen sai olla. Jos vaikka puhuin liian nopeasti tai hymyilin liian pitkään niin kipu oli viiltävä. Nappailin panacodia ja buranaa nassuun, vaikka yritinkin sinitellä aina mahdollisimman pitkään ilman niitä. Buranasta mulle on pidemmän kuurin jälkeen tullut särkylääkepäänsärkyä + mahalle burana ei ole parasta. Panacod puolestaan on vastaystävällisempi, mutta opiaatti kun on niin vaikutta keskushermostoon ja koukuttumisen riski on olemassa.

Leikkauksen jälkeen söin käytännössä pelkkiä sosemuotoisia ruokia (sosekeittoa, jäätelöä, jogurttia, hedelmäsoseita, vanukasta...) nelisen päivää. Viidentenä päivänä otin ihan pieniä, pehmeitä juttuja pureskeluun, mutta se sattui vielä leukaperiin niin jäi vähäiseksi. Vielä viikko leikkauksen jälkeenkin söin edelleen melko pehmeitä juttuja, mutta kuitenkin jo normaalimmin. Nyt reilun 1,5 vkon jälkeen lähinnä ärsyttää se, että vaikka kuinka yritän varoa, alakuoppiin menee koko ajan jotain jos se on muuta kuin sosetta. En usko, että mitään tulehdusta voi niistä enää tulla tai että mitään voisi jäädä kuoppiin jotenkin, mutta silti, rasittavaa! Ja sitten kun on vielä tikit niin tikkien päät heiluvat siellä, enkä aina tiedä, mikä on ruokaa ja mikä tikkejä :D

Ja mun tekemiset päivinä 1-4 leikkauksen jälkeen: koira ulos, aamupala, netflixiä sohvalla, lounas, netflixiä sohvalla, koira ulos, välipala, netflixiä sohvalla, päivällinen, netflixiä sohvalla, koira ulos, iltapala, netflixiä sohvalla, nukkumaan. Ja oikeasti se oli aika mukavaa...Kun oli taas pakko olla tekemättä mitään. Siis nautin siitä, että makasin sohvalla jäätelöä syöden :D Tämän jälkeen aloin miettiä, että oonko jotenkin uupunut, vaikken sitä aina huomaakaan. Tuo käytännössä totaalilepo tuntui helpottavalta. 

kuva

Onnistuin ihan ok hyvin syömään kaikesta huolimatta. Paino oli tippunut pari kiloa edellisestä kerrasta vaa'alla, enkä lainkaan väitä, etteikö tämä soseruokavalio olisi siihen vaikuttanut. En myöskään väitä, etteikö painonlasku olisi tuntunut hyvältä nähdä. Nyt tietysti pelkään, että paino nousee pilviin kun alan syödä normaalisti. Veikkaan ainakin, että kyllä se sinne samoihin lukemiin nousee, jossa se on nyt jo joku 1,5 vuotta suunnilleen ollut. Painon putoamisen huomaaminen tuntui ehkä jopa luvattoman hyvältä, vaikka samalla ajattelin heti, että ei ollut tippunut tarpeeksi. Jälleen kerran hyvä todiste siitä, että jos energiaa saa liian vähän, alkavat syömishäiriöiset ajatukset vallata mieltä. Mitä vähemmän energiaa aivoissa, sitä enemmän anoreksiaa. 

Tällaista kivaa ja ei niin kivaa :) Mutta siis selvisin hengissä ja voin tällä hetkellä hampaiden suhteen aika hyvin! :)