Leikkauskertomus

Kuten jo aiemmin olen kertonut (esim. tässä postauksessa :)), mua aina kiinnostaa ihmisten sairaskertomukset ja etenkin kaikki sairaala-/leikkaus-/mysteerivaivatarinat. Nytpä tyydytän samanhenkisten kanssaeläjien uteliaisuuden nälkää kertomalla operaatiosta nimeltä viisurin poisto.

kuva

Monihan kehottaa, ettei mitään kauhutarinoita kannata netistä lueskella varsinkaan, jos on hammaslääkäripelkoa. Mulla on edellä mainittua, ja luin tietysti myös kaikki mahdolliset kertomukset mitä löysin :D No okei, rajasin lukemisen blogeihin, koska niissä on yleensä asiallisempaa ja todenmukaisempaa tekstiä kuin esim. jossain vauva.fi:n tai suomi24:n keskustelupalstoilla. Tässä yksi kamalimmista, mutta myös hauskimmista kertomuksista (hauska siis tyyliltään, ei niinkään sisällöltää): http://www.santerimakinen.com/46
Muhun noiden lukeminen ei vaikuttanut mitenkään kauhua lisäävällä tavalla, lähinnä vain uteliaisuuttani luin. Tiedän varsin hyvin, että on todella yksilöllistä, miten kaikki menee. Jokaisen purukalusto on erilainen ja jokainen lääkäri on erilainen. 

No, sitten siihen meikäläisen kertomukseen... Kaikkihan alkoi siitä, kun pari päivää kipeästä ikenestä ja poskesta kärsittyäni menin kunnaliseen hammaspäivystykseen. Käynti kesti ehkä n. 2 minuuttia. Lääkäri otti nopean röntgenkuvan ja sanoi, ettei voi siinä tehdä sille mitään muuta kuin antaa antibiootit ja särkylääkettä. "Mene varaamaan leikkausaika." Siinä pyyhin kyyneleitäni ja kysyin sedaation (suonensisäinen lääkerentoutus, kevytnukutus tavallaan) mahdollisuutta. Kunnallisella sitä ei voi saada, mutta esilääkityksen kyllä. Se tarkoittaa jotain diapamia tms. vahvaa rauhoittavaa lääkettä. Kuulemma se yleensä kyllä riittää. Ok, selvä sitten, kaipa mä voin kunnallisella puolella poistaa sen hampaan, jos rauhoittavat riittävät. Ajanvarauksessa sain ajan jonnekin suurinpiirtein sadan vuoden päähän. Naurettavaa. Vaikka melkein prinsessa ruusunen olenkin, en halunnut odottaa niin pitkään. Siksipä aloin selvitellä yksityisiä hammaslääkäriasemia lähialueelta.

Monen puhelun, monen nettilinkin ja monen puhelun äidille jälkeen päädyin yhteen ihan hyvältä ja suht edulliselta vaikuttavaan paikkaan. Valitsin paikan kolmesta syystä: ajan sai sopivalle päivälle (pikaisesti + töistä helppo olla pois), paikka on melko lähellä kotia sekä ok hinta.

Konsultaatiokäynti sitten olikin hauska. Not. Lääkäri oli alkukantainen asiakaspalveluasteeltaan. Kätellessäni häntä tajusin, ettei hän ollut ojentanut kättään sitä varten vaan ottaakseen röntgenkuvat. Awkward :D Röntgenkuvan mukaan hermo silleen hampaan juuren edessä, että riski huulen tunnottomaksi jäämisestä on olemassa. Nice. Kiva. Jees. Muutenkaan ei jäänyt paikasta mikään ihanatullatännekidutettavaksi-olo, siis lääkärin erikoisen käytöksen lisäksi. Paikka oli jotenkin tosi pieni ja ahdas. Hoitohuoneeseen mennessäni lääkärin lisäksi paikalla oli kaksi muuta ihmistä. Toinen, jolla oli hoitajan vaatteet eli oli varmaan hoitaja sekä toinen, jolla oli normivaatteet. Ketäs te ootte... No en kysynyt. Ja sit ihan pikkujuttu: kirurgilla oli sandaalit ilman sukkia. En siis yleensä puolla millään muotoa sukkien pitämistä sandaalien sisällä, mutta onko asiallista, että lääkärillä on paljaat varpaat? Tai hygieenistä? Siis kysyn ihan oikeasti, onko? Mä en nimittäin tiedä mitä ajatella - paitsi nyt just sen lekurin rumia varpaita :D

Nojoo, menin sitten otattamaan hampaasta ja juuren sijainnista vielä uudet kuvat. Ne luvattiin lähettää suoraan hammaslääkärille. Tässä kuvien ottamisen ja leikkauksen välillä oli vain viikko. Oletin, että lääkäri sitten soittelee, kun kuvat ovat saapuneet. No, leikkausta edeltävänä päivänä (siis oikeasti alle 24h) minä soitin lääkärille, ja kuulemma kuvat olivat saapuneet (kiitos ilmoituksesta...). Long story short, hermo oli niin pahasti, että vaurioitumisen riski oli tosiaan suuri. Kysyin ihan suoraan, että uskooko hänen kykenevänsä leikkaavan hampaan vai miten menetellään. Onneksi hän myönsi (ja tästä oikeasti propsit, että oli rehellinen!), että olisi parempi, jos erikoiskirurgi suorittaisi leikkauksen. Hän antoi mulle pari nimeä, ja sitten alkoi taas armoton soittelu moneen paikkaan. Onnistuin saamaan ajan muutaman päivän päähän yhdelle kirurgille. Googlettelun tuloksena kyseinen kirurgi on Suomen huippuja ja alansa julkkis! Huh, tuli huojentunut olo mennä niin osaaviin käsiin kuin mahdollista :) Paikka itsessään oli aika kaukana + vaikutti kalliimmalta, mutta tässä vaiheessa ihan sama.

Hain sitten kuvat tästä alkuperäisestä paikasta, ja totesin siinä olevani erittäin iloinen, etten sinne joutunut leikattavaksi. Lääkärin asiakaspalvelutaidot olivat edelleen luolamiehen tasoa, ja paikka tuntui ekaa kertaakin nuhjuisemmalta. Ja ainakin tiesin, että jos hermo vaurioituu, se olisi ollut mennyttä kalua kenen tahansa käsissä. Ei tarvitsisi jossitella, että oli syynä osaamaton lääkäri.

Sitten koitti leikkauspäivä. Nukuin edellisenä yönä varmaan joku 5 h kun jännitti niin paljon. Äitini heitti mut hammaslääkäriasemalle, jossa tapasin maailman ihanimman kirurgin! Oikeasti, hän oli niin sydämellinen ja ammattitaitoisen oloinen, että teki mieli itkeä ihan jo siitä. Hän sanoi juuri oikeita asioita, taputti olkapäälle ja jutteli mukavia. Kuten kaikki muutkin lääkärit tähän mennessä, hän kysyi, oliko joskus tapahtunut jotain ikävää, joka on aiheuttanut hammaslääkäripelkoni. Sellaista ei ole ollut eli en tiedä mistä johtuu. Siihen hän vastasi "No, joka tapauksessa sehän ei ole sun syy, että pelkäät." <3

Loppujen lopuksi se hermo ei edes ollut niin pahasti siinä juuren lähellä eli ei olisi (ainakaan hänelle) vaikea leikkaus :) Sitten hän pudotti pommin: hän suosittelisi, että kaikki neljä viisuria poistetaam samalla kertaa. Jos joku muu (esim. se alkuperäinen lääkäri, lol) olisi sanonut näin, en tiedä olisinko suostunut. Nyt kun huippukirurgi suosittelee, niin kyllähän sitä kuuntelee! Näin pääsisin niistä aiheutuvasta vaivasta kerralla for good, yhdellä ahdistuksella. Kuulemma ne joka tapauksessa pitäisi jossain vaiheessa poistaa. Anti mennä vaan! Rauhoittavat lääkkeet nassuun ja odottelemaan niiden vaikutusta odotusaulaan.

kuva

Nappien nappaamisen jälkeen onkin vain hataria välähdyksiä. Kirjoittelin kännykkään siinä odotellessa näin:
"Vähän huimaa. Jännä olo. Kun katsetta liikuttaa ni tulee jälkijunassa. Pää on jotenkin kevyt. Pöllyissä kuvaa kyl jotenkin parhaiten ja wow nyt iski kunnolla. Ihan ku jossain videopelissä. No ja liikenne lähtö mitää." 
Joo mitä :D Oikein hyvät lääkkeet oli siis! Ja leikkaus sujui mallikkaasti. Muistan pelänneeni ja itkeneeni, mutta kipua en kyllä tuntenut. Paitsi kun laitettiin joku 8 puudutuspiikkiä, jotka muistikuvieni mukaan olivat ainakin käden paksuisia ja 25 cm pitkiä (en siis nähnyt, koska silmien päällä oli leikkausliina ja olin pöllyissä, joten ei välttämättä luotettava lausunto)! Aloin nauraa kun osa niistä sattui niin paljon, heh. Muistan jotain pikkujuttuja, ja vaikkei kipua tuntunutkaan (oikeasti, yhtään!), olivat tuntemukset epämiellyttäviä. Kirurgi kysyi koko ajan, onko kaikki hyvin ja sanoi, että hyvin menee ja pärjään hienosti. Kun kaikki oli ohi, aloin itkeä ja hyperventiloida, kun jännitys purkautui. Nopeasti oli koko homma ohi, vain noin 35-40 minuuttia kesti tämä operaatio.

kuva

Olen todella ylpeä siitä, että uskalsin mennä ja vieläpä antaa poistaa kaikki viisurit! Osa oli kasvanut väärään asentoon kuulemma muutenkin, joten niistä olisi tullut huolta ja murhetta varmasti. Joskus olen lukenut, ettei kaikkia suositella poistettavan samalla kertaa, mutta jos alansa parhaimmistoon kuuluva suosittelee, niin ihan sama mitä olen lukenut.

Ihan muuten vinkkinä muille: mulla on sen verran paha hammaslääkäripelko, että alan itkeä viimeistään istuessani tuoliin. Lisäksi mulla on aika alhainen kipukynnys (siedän kipua ihan ok, mutta koen sitä tosi helposti). Näistä huolimatta vannon kautta kiven ja kannon, että esilääkitys riittää. Ja multa kuitenkin poistettiin kaikki neljä viisuria, joista kaksi menivät nimikkeellä vaativa leikkauksellinen poisto, kaksi normaalina poistona. Ihan vain siis sillä, että jos joku pohtii suonensisäistä sedaatiota tai nukutusta, niin sanoisin, että siinä heittää rahansa hukkaan. Hintoja selvitellessäni sedaatio maksaa yleensä n. 400€/h ja nukutus puolestaan jo yli tonnin. 

Toipumisesta teen ihan eri postauksen, kun tästä tuli näköjään kunnon avautuminen :D Kyselkää ihmeessä jos tulee mieleen jotain, kerron mielelläni lisää jos jotakuta askarruttaa oma tuleva leikkaus tai vaikka ihan muuten vain :)

No jos en nyt ihan, mutta ainakin tuota yhtä kirurgia :D
kuva