Sinnetännetonne.

Voi morjens mikä viikko ollut tähän asti. Maanantai oli reissupäivä, joten työpvä venyi taas hieman. Päivä sisälsi kaksi melko intensiivistä palaveria, joten senkin puolesta oli uuvuttava päivä. Sitten tiistaina jouduinkin työterveyslääkärin kautta suoraan sairaalan päivystykseen, jossa sai istua takapuolensa puuduksiin. Ei mitään vakavaa periaatteessa ollut, mutta kuvantamisen vuoksi piti mennä heti. Kaikki kunnossa nyt ja lääkkeet kourassa. Päivystyksessä on tosi rankkaa, vaikka siellä lähinnä vaan istuu. Jotenkin vaan just se venailu ja epätietoisuus sekä sairauden ilmapiiri on kuluttavaa. Jos keskiviikkona ei olisi ollut tiedossa mielenkiintoinen päivä sekä erittäin pakollisia työjuttuja, olisin pitänyt sen toipumispäivänä. Well, no can do. Sitäpaitsi tunsin olevani aivan hyvissä voimissani oikeastikin :) Keskiviikko venyikin sitten about 14 tunnin päiväksi. Tänään oli koulutuspäivä, jota ennen ja jonka jälkeen piti vielä tehdä omia duunijuttuja. Huh, ihan hengästyttää. Ja kävin mä salillakin tänään (joka oli muuten taas aivan törkeän kivaa :)).

Pelottavinta on, ettei mua varsinaiseti väsytä. Vielä. Eilenkin kävin aivan ylikierroksilla, joten nukkumaan meno oli vaikeaa. Puuh. Vielä huomenna samanlainen päivä kuin tänään, ja varmaan pitää vielä vähän enemmän värkätä duunijuttuja koulutuksen ulkopuolella. Onneksi tällaisia viikkoja ei ole usein. En varmaan pitkään jaksaisi. Ja siis mulla on ihan jäätävä nälkä about koko ajan. Olen kyllä myös syönyt sen mukaisesti! Tiistaisen sairaalaepisodin vuoksi silloin jäi välipala väliin, ja sen jälkeen on vaivannut tämä pohjaton nälkä. Voiko jonkun yhden pikkujutun poisjääminen muka oikeasti vaikuttaa näin paljon? Ehkä tässä on nyt vaan ollut yksinkertaisesti ollut tosi kuluttavia päiviä. Eilenkin oli ihan tärinänälkä, vaikka ruokailusta oli vasta alle tunti :D No, lisää ruokaa koneeseen nyt vaan!

No kyl mä ehdin muutakin kuin kiirettä ;)