Keissi 1 (ennen kunnollista syömistä):
Olin tullut jumpasta ja söin kasviksia sekä sokerittomia pastilleja. Pikkuhiljaa alkoi vatsakipu, joka paheni iltaa kohden koko ajan. Vatsa oli turvonnut ja todella kipeä. Yritin mennä nukkumaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppujen lopuksi tein päätöksen lähteä sairaalaan päivystykseen joskus alkuyöstä. Pelkäsin jotain umpparia tms. Taksimatkalla sinne oksensin yhdeksän kertaa. Taksi joutui pysähtymään moottoritien varteen, jotta sain purjottua ulos. Onneksi ei ollut ruuhkaa :D Päivystyksessä ei ollut jonoa, mutta sehän ei tietysti tarkoita sitä, etteikö joutuisi odottamaan...Siinä sitten yksin istuin kaksinkerroin ja välillä pelkäsin kuolemaa, sitten etten kuolekaan. Lääkäri tutki pikapuolisesti, eikä oikein sanonut mitään. Otettiin verikokeet, mutta niissä ei näkynyt mitään tulehdusta tmv. Oksensin odotusaulassakin pari kertaa. Sain kaksi kipupiikkia suoraan lihakseen sekä jotain vatsantoimintaa parantavaa lääkettä (oli sellainen olo, että toista kautta kun jotain tulisi ulos niin saattaisi helpottaa enemmän kuin oksennus). Olisin saanut jäädä tarkkailuun osastolle, mutta halusin kotiin. Kotiin päästyäni otin lääkkeen, mutta oksensin sen heti ulos. Nice. Seuraavat pari päivää makasin lähinnä sängyssä syöden väkisin puuroa, mehukeittoa, jogurttia ja muuta vatsaystävällistä. Kivut lähtivät sitten itsestään. Missään vaiheessa ei selvinnyt, mistä oli kyse. Paras veikkaukseni oli suolitukos, mutta who knows.
Keissi 2:
Kävimme puolisoni kanssa sunnuntailounaalla läheisessä kahvilassa. Sieltä palatessamme alkoi tuntua pieniä mahakipuja ja olo oli todella väsynyt. Vatsakivut alkoivat pahentua ja lämpö nousta. Syöminen teki tuskaa, samoin pienikin vatsalihasten jännittäminen. Kipu ei tuntunut ns. suolistoperäiseltä vaan koko ajan poltteli niinkuin vatsanpeitteitä. Polttelu oli aivan jäätävää loppujen lopuksi, enkä sitten yöllä saanut nukuttua. Varasin lääkärin, jossa selvisi, että tulehdusarvot ovat koholla. Diagnoosina tulehdus jossain vatsan kalvoista, vähän niinkuin lievä mahahaava. Lääkkeitä, saikkua ja lepoa. Tämä oli tosi pelottavaa keissi, koska ei taaskaan voi tietää, mistä se tuli ja kipu oli niin järkyttävä.
Keissi 3 (viime viikolla):
Pyöräilin duunista kotiin, kävin suihkussa ja aloin laittaa ruokaa. Yhtäkkiä mahaan alkoi sattua ja se tuntui vähän turvonneelta. Ajattelin, että ehkä maha on vain liian tyhjä ja ruoka auttaa. Ei auttanut juurikaan, mutta ei onneksi pahentanutkaan. Koko loppupäivän ja illan kärvistelin kivun kanssa. Kipu oli aika samanlainen kuin keississä nro 2, mutta nyt se tuntui pääasiassa vain ylävatsassa. Aivan uusi kipu siis. En kuitenkaan usko millään sen olleen närästystä, koska syöminen ei vaikuttanut suuntaan tai toiseen. En saanut taaskaan nukuttua yöllä, pyörin vain tuskanhiessä. Meinasin jo mennä lääkäriin, mutta sitten aamulla oli ihan siedettävä olo. Lähdin töihin pienen kivun kanssa, eikä se onneksi pahentunut. Googlediagnoosini oli sappikohtaus, koska kipu tuli ja kesti monta tuntia, mutta lähti yhtä nopeasti pois kuin oli alkanutkin. Tai sitten se oli jotain samanlaista kuin edellisessä tarinassa, mutta ohimenevää.
![]() |
| kuva |
Ja jos jollain on meheviä ja outoja sairastelujuttuja kerrottavana, niin kertokaa ihmeessä :D

Onpa sinulla ollut hurjia mahakipuja! Kuulostaa tosi pahalta...
VastaaPoistaItselleni tuli heti mieleen viime viikonloppu. Olin siskoni luona käymässä ja olimme juuri syöneet. Söin katkarapusalaattia ja join juuri jälkkäri teetä. Yhtäkkiä kurkkuuni alkoi sattumaan. Aivan kuin sinne olisi tarttunut jotain terävää vaikka ruuassani ei mitään sellaista varmasti ollut ja join juuri vain teetä! Aloin kakomaan ja sitten alkoi oksettamaan. Juoksi vessaan ja oksensin verta! Ja sitä verta tuli oikein ryöpsähtäen, ei mitään pientä tihkua. Säikähdettiin kaikki tietenkin kamalasti. Kun hieman tokenin, tajusin nieleväni verta. Tästä siskoni (terveydenhoitoalalla) päätteli, että syy on kurkussa. Jostain syystä siis kurkustani katkesi verisuoni! Nielin verta varmaan n. puolituntia kunnes vuoto tyrehtyi. Vielä tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, miksi verisuoni katkesi... Mutta kyllä olisin ollut kauhuissani, jos siskoni ei olisi ollut rauhoittelemassa. Varmaan olisin lähtenyt päivystykseen, mutta onneksi tilanne meni ohi.
Muuten tällaisia kauhukertomuksia ei juuri ole. No kerran sain niin kovan migreeni kohtauksen, että taju lähti ja oksentelin ympäriinsä. Se oli minulle ensimmäinen ja tähän mennessä viimeinen migreeni ja toivon ettei samanlaista enää tule! Luulin tosiaan kuolevani. :D Kaikki kunnioitus niille, joita migreeni vaivaa usein!
Ai kamala!!! Hyi hitto, ihan hirveetä! Luojan kiitos sun sisko osasi sanoa, mistä oli kyse. Vaikka eipä se veren nieleminen koskaan kovin terveellistä ole, mutta oliskohan sille edes voinut tehdä mitään vaikka lääkäriin olisin mennyt? Ei varmaan, tai korkeintaan olis voitu ehkä polttaa verisuoni kiinni (hyi).. En oo ikinä kuullutkaan tuollaisesta, kaikenlaista sitä voikin sattua!
PoistaHuh, sun migreeni kuulostaa tosi rajulta, toivottavasti ei toistu! Mulla on migreeni, mutta se ei onneksi vaivaa kovin usein ja on yleensä ollut enemmän aurallista laatua (pelottavia halvauksen tyyppisiä oireita, mutta vähemmän tuskallista kuin auraton). Mutta ne parit kunnon kipukohtaukset ovat kyllä olleet kamalia, vaikka eivät todellakaan pahimmasta päästä nekään siihen verrattuna mitä olen kuullut. Aivan kaamea vaiva, varsinkin kun sen jälkeen on yleensä seuraavana päivänä aivan veto pois.
Kiitos kun kerroit näistä horrorjutuista, oli mielenkiintoista kuulla ja kauhistella niitä :D
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNiin joo muistin että sä oot jotain jo äsken kirjoittamaani stooriin sanonut mun omassakin blogissa, en siis jaksa samaa jauhaa :D Mut vatsakivut on kyl hirveitä ja niin usein syy jää selviämättä. Harmillisen usein, etenkin ollessani näkyvästi alipainoinen, sain usein kuulla oireiden johtuvan vain anoreksiasta ja sain käskyn vain alkaa syödä lisää. Kyllähän ne saattoivatkin johtua, ainakin vatsakivut, mutta kerran tuota käytettiin selityksenä myös kipeään sormeen. Eikä se syömishäiriö taustalla tee mielestäni oireita vähemmän merkittäviksi.
PoistaOon kamalan lahjakas telomaan itteäni. Aivotärähdyksiä tulee ainakin yksi per vuosi, ei siis ihme että oon vähän tärähtänyt :D Tikkejäkin siellä sun täällä. Oudoimmat tarinat löytyvät mun laihdutusajoilta, mutta tällä kertaa valitsen kahdeksan ja puoli vuotta sitten sattuneen kolarin. Se kuitenkin vaikutti ihan koko loppuelämääni.
Menin bussilla keskustaan päin, oltiin sovittu äidin kanssa että nähdään sen työpaikan pysäkillä. Olin 10 silloin. Yhdessä T-risteyksessä punaista autoa ajanut nainen ei huomannut valojen vaihtumista vaan jatkoi matkaansa. Bussikuski painoi jarrun pohjaan liukkaalla, mikä sai bussin sekä nytkähtämään voimakkaasti että kiepsahtamaan vinoon tiellä. Mun pää teki äkillisen heilauksen eteenpäin ja niskaa vihlaisi kipeästi. Yksi pikkutyttö lensi kuperkeikkaa pitkin käytävää. Kuskin selvitettyä vähän aikaa ulkona asioita kaikki matkustajat käskettiin ulos. Vaihdoin kiltisti seuraavaan bussiin enkä edes osannut ajatella että tässä olisi jotain vakavampaa. Äiti kumminkin huomasi että olen aika outo. Kysymykseen "Oletko kunnossa?" vastasin yökkäämällä. Otettiin taxi lastensairaalaan, missä saatiin odottaa ensin kaksi tuntia ennen kuin hoitaja tarjosi minulle makuupaikkaa. Siitä kahden tunnin päästä sain luokseni lääkärin, joka tuntui päättäneen jo etukäteen että olen ihan terve. Sitten tehtiin pari koetta, kuten viivan päällä kävely (osuin mä siihen viivaankin kerran) ja liikkuvan esineen seuraaminen päätä kääntämättä (pyörryin). Olin saanut aivotärähdyksen pään äkillisestä ja rajusta heilahduksesta. Lisäksi röntgenissä selvisi, että vaurioitin niskanikaman. Jouduin kulkemaan sellainen tyhmä kauluri kaulassani jonkin aikaa. Vaurio on ja pysyy; en edelleenkään voi taittaa päätä eteenpäin enkä siksi tehdä esim. takaperinkuperkeikkoja. Oli se kova kokemus 10-vuotiaalle, mutta välillä mietin mitä sille pitkin bussin käytävää lentäneelle pikkuiselle kävi.
Mulla on myös itseni telomisen taito ollut aina! Joskus kun puolisolleni on sattunut jotain lääkärikäyntiä vaativaa, ollaan naurettu, että kerrankin näin päin että minä kuskaan :D Aivotärähdyksistä upein taisi olla joskus kun jätin pääni oven väliin. Don't ask.
PoistaSiis toi on maailman ärsyttävintä, kun kaikki vaivat muka johtuvat anoreksiasta. Moneen asiaanhan se vaikuttaa, mutta mullakin on samanlaisia kokemuksia kuin sun kipeä sormi. Tyyliin jos kompastun, se johtui varmasti syömisistä. Joo, varmasti.
Oijoi, kamala bussikertomus! Mä olisin ainakin saanut hirveät traumat, enkä olisi enää ikinä mennyt busilla tuollaisen jälkeen. Niskavauriot ovat tosi pelottavia. Mä muistan kerran huvipuistossa, kun nauroin silleen, että pää taipui taaksepäin, ja just samalla hetkellä laite nytkähti rajusti eteenpäin. Pää retkahti oikein huolella. Olin ihan varma, että halvaannun, kun alkoi niska puutumaan. Olipa kiva loppupäivä huvipuistossa kun sai pelätä koko ajan :D
Joo ja noi lääkärit, jotka etukäteen ovat päättäneet, että ei ole mitään vikaa... Raivostuttavimpia ikinä! Prkl!
Kiitos kun jaoit tän stoorin! Koitetaan olla telomatta itseämme liian pahasti ;)
Kummalliset vaivat-listaus tukisi sun kommenttiboksin, joten pari vatsaesimerkkiä ajalta ilman (tai lähes ilman) syömishäiriötä.
VastaaPoista1) puolen vuoden ajan sain random-vatsakipuja. Alkoivat tyhjästä, mutta kipu ja huono olo olivat niin kovia, että ainut siedettävä asento oli epämääräinen konttausmakuu. Menivät ohi päivässä, eikä mitään liitännäisoireita, kuten kuumetta tai oksentelua ilmennyt. Toistui muistaakseni 5- kertaa puolen vuoden aikana. Yhtenä kertana kipu ei sitten laantunut ja siitä noin viikkoa myöhemmin makasin antibioottitipassa, koska umpisuolen tulehdus oli aiheuttanut märkäpaiseen. Ton viikon aikana kävin jo lääkärissä, mutta kivut vasemmalla, eikä "perinteisiä" tulehdusoireita ollut. Tuona aamuna, ku sairaalaan jouduin, oli kipu siirtynyt oikealle, enkä enää kyennyt kivusta jalkoja nostamaan. Eli ilmeisesti puolen vuoden ajan umppari oli antanut "ennusmerkkejä".
2) Reilun kuukauden ajan heräsin aina ihan o k- kunnossa, mutta esim. aamukahvin tai muun syömisen jälkeen oksensin ja sain järkkyjä kipukohtauksia. Lopulta tilanne ratkesi tähystyksellä, jossa todettiin alkava vatsahaava ja sain siihen lääkityksen. Noihin oli sellaisia, että kestivät max. muutaman tunnin ja oli kyllä vähän kiusallista, kun jouduin useamman kerran lähtemään töistä kotiin tai sitten soittamaan, etten taaskaan tule ja pari tuntia myöhemmin olo kuin ei mitään.
Toivottavasti en pelästytä, koska kuten yks kirurgi mulle aikanaan totesi, olen harvinaisen epäonninen tällaisissa.. Ja painotus, näillä ei ole ainakaan suoraa yhteyttä syömiskuvioihin.
Hyyyyyyi kauheita juttuja sulle käynyt! Kyllä tässä alkoi heti miettiä, että toivottavasti ei itsellä ole/tule samanlaista. Olen nimittäin monta kertaa pohtinut, että voisko sellaset useammin toistuvat kivut johtua umpparista. Tekis mieli mennä poistattamaan se elimistön turha osa ihan just in case. Sen puhkeaminen tai tulehtuminen on kuitenkin suht yleistä, eikä se tietysti tapahdu ikinä muulloin kun pahimmalla mahdollisella hetkellä :P
PoistaToivon todella, etten mäkin ole yhtä epäonninen :D Ja että sulla helpottaisi jo, eikä tarttis enää kärsiä tuollaisista! Huh!