Oivalluksia.

Kävin tooosi pitkästä aikaa bodycombat-tunnilla. Oli niiiiin kivaa ja rankkaa, että huh! Sen jälkeen ensimmäinsen ajatukseni oli, että nyt on saatava jotain palauttavaa suuhunpantavaa. Salilla ei ollut mitään hyviä just silloin valikoimassa, joten kävin ostamassa proteiinishaken kotimatkan varrelta. Siinä sitten mietin, että mitäs tuotteita mun edellisellä salilla olikaan (vaihdoin siis salia liikuntakiellon päättymisen yhteydessä). No jaa-a, siitäpäs ei mulla ole minkäänlaista hajua, koska en mä ikinä, siis IKINÄ ostanut sieltä mitään palautus-, proteiini- tai energiatuotteita. Muutaman kerran ostin omenan ja kerran ruisleivän, hiphei. Eikä mulla koskaan tullut mielen viereenkään ostaa jotain patukoita tai juomia. Ja siis ottaen huomioon, että välillä vedin 4h jumppia putkeen tai melkein kolmituntisen sisäpyöräilymaratonin. Vedellä mentiin, eikä muuta. Joskus oli pastilleja kotimatkalle, ooh. Tätä on siis ihan vilpittömästi vaikea uskoa nykyään. Joku prodepatukka tms. on aina pakko saada treenin jälkeen.

kuva
No ei kyllä päde meikäläiseen, näytän hikoillesani aivan monsterilta :D

Seuraava ajatus oli, että heti ruokaa kotona, kiitos! Kyllä mä aiemminkin söin yleensä jotain jumpan jälkeen kotona, mutta jokainen voi kuvitella, kuinka ravitsevia nollakalorituotteita ne olivat. Päädyin tekemään kanaa ja kasviksia. Mutta oh noes! Pakkasessa oli vain wok-vihanneksia, joissa on 50kcal/100g. siis Omg 50 kaloria sadassa grammassa, en varmana syö kun yleensä on 25-30 kcal. Mitäs nyt, muutakaan ei ole, yhyy! Sitten pysäytin itseni: Niina nyt oikeasti! Ne on vihanneksia ja kasviksia. 20 kcal enemmän per sata grammaa ei ole yhtään mitään niissä. Siinä vielä hätäpäissäni laskin, paljonko yhteen ruoka-annokseen tulee enemmän kaloreita, jos teen näistä "tuhdimmista" verrattuna kevyempiin. Lopputulos oli päätähuimaavat 30 kcal enemmän. Siis 30 hemmetin kaloria, nyt järki käteen, vihannekset pannulle ja ei mitään mutinoita. Ja näin tein, paistoin ja söin. Ja teinpä vielä nuudeleitakin kaveriksi, koska nälkä. Oli hyvää. Olin ylpeä itsestäni! Joo joo ihan superpieni askel ihmiskunnalle taas kerran, mutta aika iso askel minulle! Ei tarvitse tulla kiitos tästä sitten kenenkään avautumaan, että kuinka en varmasti halua parantua, koska katson vihanneksistakin kalorit vielä ja plaaplaa. Joissain pikkujutuissa mulla on vielä omat haasteeni, joissain tosi isoissa asioissa olen jo erittäin pitkällä, ellen jopa maalissa. Joten saanen iloita tästä henkilökohtaisesta, pienestä voitostani ihan rauhassa :) Oli hanaa syödä kunnon ateria rankan treenin jälkeen!

Nyt taidan ottaa vielä foam rollerin esiin ja rullailla lihaksia, koska kehonhuoltoa ei sovi unohtaa. Siis minä haluan huoltaa kehoani! Ihan todella :) Aikaisemmin kaikki venyttely-, pilates- ja muut "höpöhöpö"-tunnit saivat jäädä "huonokuntoisille himmailijoille". Nyt ymmärrän, että nekin ovat tärkeitä. Ihmeiden aika ei ole ohi, vanhakin koira näköjään oppii uusia ajatusmalleja :)

kuva