Kaikenlaista.

Olen nyt aloittanut kirjoittamisen jo pari kertaa ja parista eri aiheesta. En kuitenkaan tunnu saavan mitään fiksua suollettua ulos, joten ehkä vain kirjoitan nyt tajunnanvirtaa. 

Olen aivan loppu fyysisesti. Huomasin sen eilen. Olisin kaivannut lepoa ja palautumista, mutta tulikin oltua jalkojen päällä ja menossa melkein non-stop puoli kahdeksasta aamulla klo yhteentoista illalla. Päivän mittaan alkoivat flunssan oireet, ja tänään olo on aivan p*ska suoraan sanottuna. Tuntuu, kuin olisin juossut maratonin. Ihmettelin, miksi olin niin hemmetin väsynyt eilen, ja tautihan se sieltä teki tuloaan selkeästi. En tiedä, olisiko flunssa jäänyt iskemättä, jos olisin lepuuttanut eilen, mutta ei koko päivän riehuminen varmasti ainakaan hyväksi ollut. 

Ruokailutkin ovat menneet vähän oudosti lähiaikoina. Nyt on ollut tosi paljon kaikenlaisia kissanristijäisiä ja muuta ohjelmaa, joten syömisen normaali aikatauluttaminen on ollut haastavaa. Toisaalta tietysti hyvä juttu, että olen pystynyt menemään ohjelman mukana ja joustamaan ruokailuissa ahdistumatta siitä pahemmin, mutta ei se nyt ihan putkeen ole mennyt. Olen yhdistellyt ja skippaillut aterioita, napostellut turhanpäiväisesti ja äh mitähän vielä. Välillä olen ollut huonovointinen ateriarytmin oltua mitä on, mutta sitten vielä huolestuttavampaa: näläntunteeni on alkanut hiipua :/ Pelottavaa, inhottavaa, ärsyttävää. Osasyynä nälän vaimentumiseen lienee myös vatsan toiminnan hidastuminen. Joka taas saattaa johtua ruokarytmin muutoksesta eli kiva noidankehä :D No anyways. Tosin loppujen lopuksi en ole ehkä ihan varma, että onko kyse nälän hiljenemisestä vai siitä, ettei ole niin "litteä" olo kuin yleensä nälässä, koska vatsa ei ole toiminut normaaliin tapaa (mulle normaali on yliaktiivinen, joten muille tämä sykli olisi varmasti ihan normaali). Onpa taas syvällistä pohdintaa - not.


No summa summarum: olo on ihan pyllystä. Eikö pysty millään olemaan pois töistä. Suoraan sanottuna olisin huomenna saikulla, jos ei olisi oikeasti pakko olla duunissa. Aion ottaa mahdollisimman iisisti, mutta silti on pakko olla koneen ääressä hela dagen. Buu.

Kuvitukseksi viimeaikaisia ravintola-annoksia: 

Kanaa, juureksia ja sienikastiketta. Kastiketta ihan liikaa, mutta muuten tosi hyvä annos <3

Kanaa ja juureksia - taas :D Ei yhtä hyvää kuin yllä oleva.

Uskomattoman hyvä vegaaniannos: falafelpihvejä ja juureksia!

Nothing tastes as good as skinny feels?

Nothing tastes as good as skinny feels.

Not true. Sooooo not true.

Tässä muutama esimerkki (joita anoreksia ei sallisi, mutta ovat omnomnomnom):

voileipäkakku (söin sitä tänään porukoilla ja sain sitä kotiinkin mukaan <3)
juustonaksut
broilerin jauheliha 
kanawrap
halloumi
frozen yogurt
ruisleipä
spagetti/pasta etenkin ravintolassa
muromysli
suklaa
irtokarkit
päärynäjäätelö
popcornit
sipsit
makaronilaatikko
jogurtti-/suklaapäällysteiset pähkinät
munakas
nuudelit
jogurtti
piparkakkutaikina :D
korvapuustit

Muutaman nyt mainitakseni :) Mitä muuta? Jatkakaa listaa!


Ps. En väitä, etteikö noiden syöminen tuottaisi enää ahdistusta tai morkkista, mutta hei, olen niistäkin selvinnyt elävänä!

Elämän suuria ihmetyksiä.

Tiedättekö sen mainoksen, jossa pikkupoika kysyy isältään esim. "minne valo katoaa?" ja "itkeekö eläimet?" ja sit sen faija on sillee öömitvit. No tässä asioita, joita mä olen miettinyt viimeaikoina:

Miksi sanotaan "takapakki"? Ei kai voi mennä etupakkiakaan? :D 

Miten koira voi erottaa rapinasta, onko kyseessä normi- vai kevytjuusto? Doge ei korvaansa lotkauta - tai korkeintaan juuri sen verran huomioi, jos avaan kevytjuustopaketin. Mutta kun avaan normaalin juuston, niin karvat kutittavat pohkeita jo ennen kuin ehdin silmiä räpäyttää.

kuva

Ja samaiseen koiraan liittyen: miten niiiiin söpöihanalutunenmammankulta voi välillä olla niin raivostuttava, että tekisi mieli valmistaa karvahattu tai paisti kyseisestä yksilöstä?!
Miksi alkaa aivastuttaa juuri kun on laittanut ruokaa suuhun?

kuva

Miksi tajuan haluavani fb-kirppikseltä jonkun tuotteen aina vasta siinä vaiheessa, kun joku muu on jo varannut sen?

Miksi vessahätä iskee juuri silloin, kun kynsilakka on viimeistelty ja vielä märkää?

kuva

Tai miksi vessa hätä iskee juuri kun on nukahtamassa?

Miksi nenä vuotaa kaikista eniten aina silloin, kun nenäliinaa ei ole mukana?

Tämmöisillä mietteillä. Mikäs siellä ruudun toisella puolella ihmetyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa? :D

Valintani on elämä.

En väitä, ettenkö joka päivä jossain vaiheessa ajattelisi, että olen hirveä läski. Kuitenkin olen pikkuhiljaa alkanut siedättymään omaan kroppaani. Olen tällainen, that's it. Käyn salilla ja liikkumassa ilman, että ajattelen (pelkästään) laihduttamista. Pystyn ottamaan yllättäen eteen tulevan herkun ja syömään sen. Tai no, riippuu toki herkusta, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen :D Voin joustaa ruoka-ajoissa suuntaan ja toiseen, jos sellainen tilanne tulee. Toisaalta pystyn hoitamaan evästyksen myös muiden läsnäollessa tai vaikka kävellessä. En ole täysin vapaa vielä ja romahduksia milloin mistäkin tulee välillä, mutta olen todella ylpeä siitä, miten vaikean matkan olen kulkenut. 

Paino ja punnitus ovat edelleen asioita, jotka ovat äärimmisen vaikeita, mutta ne eivät onneksi kuulu jokapäiväiseen elämään eli pystyn elämän melkoisen normaalisti siitä huolimatta. Aika yksipuolisesti arkena syön edelleen (eli samoja ruokia), mutta uuden kokeileminen ei ole enää mahdottomuus vaan enemmänkin mahdollisuus. Painoni on pysynyt n. kilon vaihteluvälillä nyt kohta vuoden, vaikka olen syönyt karkkia, sipsejä, pizzaa, jäätelöä, pullaa, keksejä ja mitähän vielä. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että jos muuten syö normaalia, terveellistä ruokaa säännöllisesti, eivät herkuttelut vaikuta painoon juurikaan. Toki koen morkkiksia ja musta on tuntunut, että paino nousee nousemistaan, mutta jos katsoo pidempää aikaväliä eli nyt kulunutta vuotta, niin eihän se ole todellista. Edelleen mua pelottaa, että mitä jos se paino kuitenkin räjähtää käsiin, mutta se ei ole enää niin rationaaliselta tuntuva pelko. Rationaalistahan se ei ole koskaan ollut, mutta siltä se on tuntunut. Kamppailen päivittäin kaikenmoisten fyysisten oireiden kanssa, mutta se laittaa vain ajattelemaan, että mikähän olisi tilanne, jos en olisi päättänyt parantua. Jos olisin jatkanut samaa rataa, en välttämättä edes istuisi tässä kirjoittamassa. 

Olen valinnut elämän. Elämän, johon kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta jossa on myös tasaista arkea. Syömishäiriön kanssa elämä on jatkuvaa tasapainottelua ja hyvin äkillisiä vuoristoratoja. Olen valinnut elämän, jota voin jatkossakin viettää rakkaimman ihmisen kanssa. Olen valinnut elämän, jossa voin käydä töissä ja edetä urallani. Olen valinnut elämän, jossa läheisteni ei tarvitse jatkuvasti pelätä puolestani tai pettyä valintoihini. Olen valinnut elämän, ja aion nauttia siinä. 

Muistakaa tekin elää, se kannattaa! 

Frozen yogurt vadelmapyreellä <3

Ihanan normaali sunnuntai :)

Eilen oli jotenkin ihanan normaali olo koko päivän. Aamulla heräsin kellon soittoon, koska oli tarkoitus mennä joko lenkile tai salille. Siinä kuitenkin totesin, että väsyttää vielä, joten torkuin hetken. Yleensä menen aamulla urheilemaan vain pienen leivän voimin, koska muuten tulee liian raskas olo. Tällä kertaa mahaan kuitenkin sattui, joten päätin ensin syödä normaalin aamupalan ja katsoa, auttaisiko se asiaan. Maha oli vielä tunnin verran kipeä, ja jotenkin turpea. Lauantaina tuli nimittäin syötyä vähän epämääräisesti, kun lounaan korvasivat messuilla syödyt maistiaiset, ja päivällisen korvasi pari riisikakkua ja porkkanoita. Ei hyvä, koska sitten tuli illalla vähän ahmittua.

No, takaisin eiliseen. Totesin loppujen lopuksi, että maha tuntui ihan ookoolta, joten lähdin lenkille. Olen nyt tänä keväänä muutamia kertoja käynyt juoksemassa yksin, vaikka fyssari ei sitä suosittelekaan vielä. Vaikka kuntoni ei todellakaan ole samalla tasolla kuin silloin, kun juoksin kahden tunnin lenkkejä helposti, niin on se juokseminen vaan niin ihanaa. Rakastan juoksemista (täältä voi lukea suhteestani siihen enemmän). Olen kuitenkin aloittanut armollisesti, ja ekoilla kerroilla myös kävelin välillä. Teki tiukkaa sallia se, mutta yritän ajatella rationaalisesti. Olen tavallaan aloittelijan asemassa nyt. Nyt olen juossut koko matkan, mutta maltillisesti n. 45min lenkkejä. Eilen oli pakko pari minuuttia kävellä, koska alkoi sattua vatsaan taas. Siinäkin totesin itselleni, että hei, nyt sattuu, joten silloin höllätään vauhtia, se on normaalia.

Menimme aamupäivästä Ikeaan puolisoni kanssa. Aloitimme sinne päästyämme koko touhun lounaalla. Olisin ottanut lohta ja kasvisröstejä, mutta röstejä ei ollut ("haluatko ranskalaisia tai vaikka lihapullia siihen tilalle", ööööö ei :D), joten otin lohen kanssa ihan vain kasviksia. Lisäksi maistoin vastakkaiselta lautaselta kasvispyöryköitä, ja sain myös maistiaisen korvapuustista. Pulla oli kuulemma muuten kuiva, mutta mieheni jätti mulle sen mehukkaimman keskiosan. Jos tuo ei ole rakkautta, niin en tiedä mikä on ;) <3 Ikea-reissun päätteeksi söin vielä välipalajätskin. Tai yritin, se oli aika ällöä, joten söin puolet.

Kotona puuhasteltiin komeroita kuntoon, ja nälkähän siinä yllätti tosi nopeasti! Varmaan vaikutti, että lounas oli kuitenkin aika kevyt siihen nähden, että olin urheillut. Hassua ajatella, että tuollainen annos on mielestäni aika kevyt, kun vielä jokin aika sitten en olisi ikimaailmassa syönyt tuollaista ainakaan julkisesti :D Söin päivällisen n. 40min aikaisemmin kuin normaalisti, ihan vain koska oli nälkä. Jonkun mielestä 40min aikaistus ei ehkä kuulosta miltään, mutta mulle ajalliset joustot ovat edelleen haasteellisia. Alkaa ahdistaa, jos edellisestä ruokailusta ei ole kulunut vielä kolmea tuntia. Vaikka pitäisi muistaa, että se väli on 2-4h, joten kahden tunnin välikin on ok. Tai jos jää nälkä niin miksei lyhyempikin :D

Ostettiin Ikeasta myös muffinsiainekset ("lisää vain vesi" ;)), joista loihdittiin herkkuja. Maistelin päivällisen jälkkäriksi, hyvää oli :) Sitten söin iltapalaa Miss Suomi-kisoja 
katsoessani, ja taisinpa kourallisen sipsejäkin tuhota siinä samalla :)

Oli tosi kiva, ja jotenkin ihanan normaali päivä kokonaisuudessaan! 

Valivalivalivalivali...

Ihan pakko avautua, koska niin moni asia ärsytttääääääää!

Mua ärsyttää mm. se, että...

...mulla on jumankauta koko ajan kylmä! Mun sormet on kuin jääpuikot varpaista puhumattakaan, ja joka päivä tärisen kylmästä sisälläkin.

kuva

...olen lähiaikoina näyttänyt kaikissa valokuvissa aivan retardilta.

kuva

...en saanut toissayönä unta, joten eilen jännitti mennä nukkumaan.

...olen ollut yhden työystävän tukena niiiin monesti tietyissä jutuissa, ja nyt hän teki melkeinpä saman p*skan minulle.

...mulla on taas monena päivänä ollut olo, että iskeekö flunssa. Taas. Sanoinko jo, että taas?

...olen ollut aivan uskomattoman väsynyt/uupunut jo pidempään. Mulla on ollut paljon vatsavaivoja, jotka ovat herättäneet useaan kertaan pitkin yötä, joten ei varmaan ihmekään.

kuva

...joka kerta, kun netistä bongaan haluamani tennarit, niitä ei ole mun kokoa enää :(

...en saa aikaiseksi mennä ottamaan uutta tatuointia. Kuvat ja kaikki ovat kulkeneet jo kuukausia laukussa mukana, mutta argh en osaa päättää, mihin menen sen ottamaan! Saa suositella hyvää mestaa Helsingissä :D

...ulkona on tuullut jo monta päivää nin prkleesti, että tukka lähtee päästä. Koitapa käyttää jotain hiton huulikiiltoa siinä sitten, niin!

kuva

...kumpikaan mun läppäreistä (työ ja oma) ei välillä ota kosketusta mun sormenpäistä. Yksi teoria on, että ne on niin kylmät, ni touchpad ei tunnista. Hv.

...Summer Soundilla kestää niin ---tanan kauan julkaista artisteja >:|

...en tiedä, ketä äänestäisin. Vaalikoneista mulle tulee aina persuja, piraattipuolelaisia tai muutos 2011-ehdokkaita :DDD No siis joo, joistain asioista olen samaa mieltä (selvästikin), mutta sitten taas heillä kaikilla on päinvastainen linja joistain muista minussa tunteita herättävissä asioissa. Äh. Onko muita päättämättömiä?

...mulla on edelleen ihan hirveä määrä kaikenlaisia typeriä fyysisiä oireita arjessa mukana (rytmärit, rintakipu, hengenahdistus, pahoinvointi, huimaus jne jne jne). Ja siis kaikkia ei tietystikään ole koko ajan ja samaan aikaan, mutta kuuluuko noita nyt normaalisti olla edes melkein joka pvä jossain vaiheessa...

...mun kädet ja etenkin sormet on kuivat, vaikka rasvaan niitä monta kertaa päivässä.

Noniin, riittäisköhän taas jo tällä erää :P Ens kerralla teen jonkun happyfaceparastajustnytelämäonihanaajeeee-postauksen, i promise! :D

kuva

Pääsiäisreissun kuuulumisia :)

Jälleen oli perinteisen pääsiäisreissun aika. Mukaan kahden yön minilomalle lähtivät puolisoni sekä vanhempani. En stressannut tällä kertaa syömisten osalta juuri ollenkaan. Viime vuoden samaisen matkan postauksen voi kurkata täältä. Silloin oli meininki hieman eri, joten oli jälleen hieno huomata, kuinka paljon olen edistynyt :) En voi väittää, etteikö tieto painoni laskemisesta olisi ollenkaan vaikuttanut tähän huolettomampaan fiilikseen, mutta se oli kuitenkin vain pieni osa. Oli ihan superkiva matka, josta tässä vähän koostetta:

Ostin etukäteen evääksi ilta- ja välipaloja varten pari Skyriä, Alpen-patukoita, mantelimaidon ja prodepatukan. Ennen lähtöä söimme kevyen lounaan vanhempieni luona. Hotellille päästyämme söin välipalaksi Skyrin ja Alpen-patukan.

Perille pääsyn jälkeen oli pari tuntia aikaa ennen päivälliselle lähtöä. Päivällispaikka oli sama kuin viime vuonna, ja otin jopa saman annoksen, koska se oli muistaakseni tosi hyvää viimeksi. Nyt se oli vielä parempaa (paitsi riisi, se oli aika kuivaa), koska pyreitä ja kastiketta oli maltillisempi määrä kuin viimeksi.

Kasvisvartaita, villiriisiä ja kasvispyreitä.

Seuraavasta olen äärimmäisen ylpeä: otin jälkiruuaksi jäätelöpallon! Tämä ravintolajälkkäri on haastelistalla kummitellut jo vaikka kuinka pitkään, enkä ollut saanut sitä toteutettua kunnollisen lämpimän ruuan jälkeen (salaatin jälkeinen cookie ei ollut niin hc ;)). Nyt otin, ja iso annos olikin - ainakin mun silmissä! Onneksi muitakin lusikoita kipossani kävi, joten pääsin helpommalla, heh. Meinasin jättää vähän syömättä, mutta rohkaistuin ja kauhoin viimeisetkin pisarat ihanasta päärynäjädestä. Noms!

Iltapala ekana iltana jäi vähän olemattomaksi, koska ylläolevat ruuat painoivat vatsassa. Söin kuitenkin puolikkaan proteiinipatukan ja kourallisen sipsejä.

Aamupala oli, kuten yleensä, ihana hotellin aamiainen. Kummankaan aamun aamiaisesta ei ole kuvaa, mutta molemmat setit olivat aika samanlaiset: 2 pientä leipää päällisineen, munakokkelia, puuroa, hedelmäsalaattia, kuivattuja hedelmiä ja maistiaiset puolison leivoksista. Paljon vapaammin pystyin ottamaan kuin koskaan aiemmin! En esimerkiksi mennyt ollenkaan hämilleni, vaikka ruisleipää ei ollutkaan vaan ruissämpylää. Vielä on varaa kasvattaa annoskokoja noissa, mutta silti olin oikein tyytyväinen itseeni!

Sitten oli nopean lounaan aika. Kauhistelin, kun aikaa oli vain vartin verran ennen kuin piti lähteä yhteen paikkaan porukalla, mutta otin kahvilasta kanawräpin (tai rieskarulla, mikälie). Täytettä oli todella paljon. Reilu puolet söin ja hyvää oli! Nopeasti syöminenkään ei tuottanut ongelmia. Itseasiassa syön nykyään mielestäni yleensäkin jo liian nopeasti...

Hotellille palattuamme söin Skyrin, omenan ja Alpen-patukan. Illallisella söin kanaa ja kasviksia. Iltapala jäi taas vähän pieneksi, mutta söin mantelimaidon kanssa jonkun patukan, en nyt muista minkä.

Lähtöaamun aamupala koostui samanlaisista komponenteista kuin aiemminkin. Paluumatkalla vaihdoin lounaan välipalaksi ja söin Skyrin, omenan ja palan prodepatukkaa. Maistoin myös tuoretta leipää, jonka äiti osti huoltoasemalta. Kotona söin broileri-makaronilaatikkoa pakkasesta, ja se on edelleen vaan niiiin hyvää! Pitää tehdä uudelleen joku kerta. Siitä kerroin enemmän täällä.

Matka sujui hyvin ja akkuja tuli ladattua! Yksi melkein itku ja toinen pieni tuohtuminen tuli, kun isäni onnistui möläyttämään seuraavia ravintolassa:
"Noniin sit pitääkin mennä huomenna kuntosalille kuluttamaan nää kaikki kalorit!"
ja
"Tällä matkallahan lihoo!"
No, hän tietysti puhui vain itsestään, eikä ajatellut ollenkaan sanomisiaan. Tuo eka kommentti meni pienellä hengittelyllä, mutta jälkimmäisen kohdalla olimme juuri saamassa ruokamme, joten ajoitus oli aika huono. Siinä sitten kyynelet alkoivat kihota silmiini, kun äitini kysyi että mikä on. Sanoin, että eihän täällä voi syödä kun vaan lihoo. Siitä äitini sanoi myös aika typerästi:
"Hei sä olet jo tuollaisen yli, et sä enää voi noin reagoida. Olet päässyt paljon pidemmälle!"
Tiuskaisin, että "sinäkö sen määrittelet??!!". Vaikka olisin kuinka pitkällä toipumisessa, ei se tarkoita sitä, etteivätkö tietynlaiset puheet voisi edelleen triggeröidä tunteita ja ahdistusta.

No, sain itseni koottua ja syötyäkin, vaikka hetkellisesti ahdisti aika paljon. Tiedän, ettei kumpikaan vanhemmistani tarkoittanut pahaa, mutta otin kyllä kierroksia etenkin jälkimmäisessä tilanteessa, Selvillä vesillä en siis vielä ole, mutta sain itseni kuitenkin koottua paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Ja tosiaan varsin pienellä ahdistuksella meni koko reissu! En voisi olla tyytyväisempi :)

Ja hei pakko vielä mainita, että söin joka päivä suklaata parin konvehdin verran. Ihan vain, koska oli tarjolla ja teki mieli :)

Toivottavasti muidenkin pääsiäinen on ollut yhtä onnistunut ja mahdollisimman ahdistusvapaa! Nyt syön vähän mämmiä ekaa kertaa tänä pääsiäisenä, joten heippa! :)